Maanantait on aina kaikista rankimpia. Lauri lähtee sunnuntaisin, yöllä mä en saa nukutuksi ja aamulla väsyttää. Pää on tyhjä ja silmät tuijottaa seinää.
Tiistaisin mä alan päästä kiinni arkeen, mutta unettomuus vaivaa yhä. Laitan viestiä Laurille ja se rauhoittaa mun mieltäni edes vähän.
Keskiviikkoisin Lauri yleensä ilmoittelee itsestään ja mun oloni paranee. Mä olen jo tottunut yksinäisyyteen ja pärjään.
Torstaisin olo on malttamaton. Koulu uuvuttaa ja lähestyvä viikonloppu kihelmöi mielessä. Laitan toisen viestin Laurille, käsken soittaa, kun hän on kotona.
Perjantaisin tunnit tuntuvat vuosilta. Mä odotan ja odotan. Tulispa se jo, kuluispa aika nopeammin. Pelkkää tyhjän toimittamista koko päivä. Ilta päättyy kyyneleisiin, joko ilon tai surun, riippuen siitä, soittiko Lauri vaiko ei. Yleensä ilon. viimeistään yön tunteina.
---
Tänään on maanantai ja mä luulen, että kuolen jos en saa unta yöllä. MUA VÄSYTTÄÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti