Just one more

Ever have that one person in your life that you just can't give up on, 

the one person that can screw you over time after time, 

yet you always seem to give them another chance? 

And no matter how many times you say this is their last one, 

you know it's a lie because there's always just one more waiting for them. 

The person you know you are better off without, 

but you can't find a way to let them go?

Mun elämässä on yksi tällainen ihminen. Lauri. Mä luulin, että heitä on kaksi, mutta Tommista mä laskin irti. Laurin takia. Ja itseni kai myös. Lauri on kuitenkin tällainen ihminen ihan oikeasti. 

Vaikka mä olisin kuinka vihainen, Lauri osaa lepyttää mut ja vaikka mua kuinka itkettäisi, Lauri saa mut nauramaan. 

Monen anteeksipyynnön jälkeen mä istun sohvan nurkassa ja katson televisiota hiljaa sanomatta mitään. Lauri tietää, ettei kaikki ole vieläkään ok.

"Vieläks sä mökötät?"

"Mmm."

"Mökötä vaan."

Kuluu minuutti.

"Vieläkö?"

"Joo."

"Okei."

Tässä vaiheessa Lauri tuijottaa mua silmiin ja silittää mun tukkaa ja virnistää. Mä sulan.

"Vielä?"

"Joo, mä oon tosi vihainen."

"Oo vaan."

Mä olen jo leppynyt, mutta ihan periaatteen takia mä mökötän vieläkin. Lauri virnistää, koska hän aavistaa.

"Mökö?"

Mä virnistän takaisin, alan nauraa, pussaan ja lähden keittiöön juomaan. Kaikki on ihan jees.