Siinä ajassa mä olen ehtinyt olemaan toinen nainen parhaan ystäväni poikaystävälle. Mä olen ehtinyt menettämään kaikki ystäväni. Mä olen käynyt pohjalla. Olen kuunnellut loputtomasti valheita ja loukkauksia. Olen lukenut, mitä hän minusta selkäni takana kirjoittaa.
Olen istunut hänen kanssaan baareissa, maksanut hänen juomiaan. Olen raahannut häntä kotiin keskellä yötä ja kävellyt älyttömän pitkiä matkoja hänen vuokseen. Mä olen uhrannut ja menettänyt yöuneni hänen takiaan.
Olen ymmärtänyt, ettei meistä koskaan tule mitään. Elätellyt toivoa ja jatkanut eteen päin. Antanut anteeksi ja ollut ystävä. Lainannut rahaa ja auttanut niin hyvin, kuin sunkin kykenen. Olen ottanut hänen murheitaan kannettavakseni ja ajanut loputtomia kilometrejä hänen vuokseen.
Olen katsonut kun hän rakastaa toista. Kantanut salaisuutta harteillani. Ollut hiljaa, vaikka olisin tahtonut puhua. Olen katsonut hänen muuttuvan. Olen ikävöinyt ja huolehtinut. Olen istunut sairaalavuoteen vierellä ja tavannut kaikki hänen sukulaisensa.
Olen seisonut tunteja ja tunteja hänen työpaikallaan, pitänyt seuraa ja ollut avuksi. Olen ollut hänelle kodinhoitaja ja orja.
Tiedän hänestä kaiken, jokaisen pienenkin asian. Luen ajatuksia katseista ja tunnistan tekohymyn. Olen ollut hänelle pano samalla, kun hän on ollut minulle tärkeintä maailmassa. Olen antanut anteeksi kaiken sen pahan, mitä hän on minulle tehnyt. Olen unohtanut, mihin kaikkeen hän on minut pakottanut.
Olen puolustanut häntä poliisikuulusteluissa ja kertonut rakkailleni valheita hänestä. Olen salaillut ystävyyttämme ja riskeerannut kaiken sen takia.
Olen unohtanut kylmän metallin kaulalla ja naarmut käsivarsillani. Olen oppinut elämään sen kanssa, millaisen hän on minusta tehnyt. Hän on muovannut minusta itselleen mieluisen ja nyt hän nauttii työnsä tuloksista.
Ei kuitenkaan enää. Mä en ole enää se ihminen, joka hän tahtoo minun olevan. Mä en pysty siihen enää. Mun on päästettävä irti, seisottava omilla jaloillani. Tai muuten mä en tule tekemään niin koskaan.
Lauri ei tiedä puoliakaan totuudesta, eikä tule koskaan tietämäänkään. Ja mä todella toivon, että te mietitte sanojanne, tää on arka paikka mulle. Ja jos siellä sattuu joku tuttu lukemaan tätä tekstiä, pysykää hiljaa. Mun takiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti