Tommi ahdistelee mua taas. Se ei osaa elää ilman. Se on riippuvainen musta. Mä olen paskajuoppokusipää just tasan niin kauan, kun mä siedän kuunnella noita juttuja ja sit kun mä laitan lapun luukulle ja lähden menemään, olen mä yllättäen helvetin ihana ja rakas ja tärkeä.
Tänään päivällä, kun arviolta kahdeskymmenes viesti kilahti mun puhelimeeni, päätin mä vastata.
"Sun täytyy nyt rakas etsiä joku muu, jolle vittuilla. Mä en kuuntele sitä enää. Mä olen ansainnut paljon parempaa, kun sun seuras. Mä en ole tehnyt mitään niin pahaa, että mun täytyis ottaa vastaan kaikki se paska sulta. Mä olen helvetin hieno ihminen, enkä anna sun kaltaisen luuserin pilata sitä. Opettele arvostamaan mua ja ota sen jälkeen yhteyttä tai painu vittuun mun elämästä."
Mä estin Tommin numeron, mutta näen yhä, jos hän yrittää tavoitella mua. Pari päivää saattaa olla hiljaista ja sen jälkeen hän tulee häntä koipien välissä anelemaan anteeksi antoa. Mä en vain usko, että sitä heruu täältä enää. Kaikki on ollut pelkkää paskaa jo pitkään, eikä mikään tuu kuitenkaan muuttumaan. Ja sitä paitsi, Tommilla on jo kaikki. Perhe, työ, koti ja ystäviäkin muutama. Mihin se mua tarvitsee?
Mä en vieläkään, tähän päivään mennessä ole käsittänyt, että mikä mussa vetää miehiä ja etenkin Tommia puoleensa. En mä ole rikas tai mitenkään erityisen hyvän näköinen. En mä ole tavallista hauskempi tai omaa erikoisia luonteenpiirteitä. Miksi Tommi silti kerta toisensa jälkeen anelee mua takaisin, vaikka helpompaa olis antaa vaan olla? Miksi mä olen se, kenen kanssa hän tahtoo viettää aikaansa, vaikka monen muun kanssa hän on pistänyt välit poikki ilman erityistä syytä? Mun kohdalla sitä syytä löytyisi vaikka muille jakaa. Mut ei. Aina hän vaan palaa mun luo, kertoo välittävänsä ja tahtovansa olla mun ystävä. Herkistelee ja puhuu kauniita.
Toki mä olen imarreltu siitä, mutta se myös hämmentää mua erittäin suuresti. Miksi juuri minä? Samaa tulee joskus mietittyä omalla kohdallani. Miksi mä ikävöin Tommia, vaikka muista ihmisistä on ollut niin helppoa päästää irti? Mä en tosiaan tiedä. Onko tää nyt sitä "hei te olette sielunkumppaneita ja luotuja toisillenne" - paskaa vai mitä ihmettä tää on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti