"Mun on vaan parempi antaa sun olla. Elää omaa elämääs, eikä ottaa yhteyttä enää koskaan. Sulla on kaikki hyvin nyt, et sä tarvitse mua enää. Äläkä sä huoli musta, mä pärjään tai en pärjää, ei se ole sun huolesi. Sä et ole mitään velkaa mulle.
Ei, mä en ole itsekäs, päin vastoin. Mä ajattelen vain ja ainoastaan sua. Sun on parempi näin. Sun elämäs toimii paremmin ilman mua. Anna nyt vaan olla, päästä irti, niin mäkin tein. Ei, sun ei tarvitse soittaa mulle. Ei viikon päästä, eikä etenkään vuoden päästä. Älä revi niitä haavoja. Anna niiden parantua. Vaikka niistä jää arvet, sä totut niihin kyllä.
Mä olen vain pala sun menneisyyttä. Mä muistutan sua kaikesta pahasta, mistä sun on jo korkea aika päästä eroon. Mä olen vain varjo sun onnesi päällä. Päästä irti, rakas. Mun on aika mennä, älä roiku mun hihassa enää. Päästä irti, Tommi."
Vajaa kaks vuotta sitten tuli Tommi ja sekoitti kaiken. Mä en tiedä, millainen mä olisin ilman kaikkia niitä tapahtumia. Olisiko kaikki toisin? Kyllä. Olisiko kaikki paremmin? En tiedä. Sen mä kuitenkin tiedän, että mä en olisi Laurin kanssa nyt, jos en olisi tutustunut Tommiin ja siitä mä olen ikuisesti kiitollinen hänelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti