"Vaikka mä seurustelisin kenen kanssa, olisin missä päin maailmaa tahansa ja kuinka kiireinen tahansa, niin ennemmin tai myöhemmin mä aina havahdun siihen, että mä rakastan sua."
"Ole nyt jo hiljaa. Älä sano mulle noin. Koskaan enää. Älä sano rakastavas mua, vaikka mikä tulis. Vaikka sä kuinka kovasti ajattelisit niin, niin älä koskaan, ikinä sano sitä ääneen enää. Sulla ei ole oikeutta tehdä niin mulle. Tapa itses sillä ajatuksella, mutta älä tapa mua. Se on ainoa keino todistaa sun rakkautes. Ainoa keino, on pysyä hiljaa ikuisesti.
Älä kerro mulle, että sä rakastat. Sä et koskaan oikeasti rakastanut. Ehkä sä pidit, tai ehkä oikeasti jopa rakastit ajatusta minusta ja sinusta, mutta sä et koskaan rakastanut mua. Koska ymmärräthän, sä tuhosit mut. Ja näin ollen mä olen varma, ettet sä koskaan rakastanut mua."
Mä en kestä. Miks aina just silloin, kun mä pystyn edes jotenkin elämään itseni kanssa, tulee Tommi ja repii vanhat haavat auki uudelleen? Ja miksi, oi miksi mä joka helvetin kerta vastaan? Mä olen tahtomattani ikuisessa avioliitossa sen ihmisen kanssa. Mä olen ikuisessa avioliitossa helvetin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti