Sivut

maanantai 22. syyskuuta 2014

Selviytymissetti sotaleskille

Laurin intin alkaessa oli yksi asia, jota mä kaipasin enemmän kuin mitään muuta. Neuvot siitä, kuinka mun tulis toimia. Mä olen vieläkin vähän hukassa tän asian kanssa, mutta ajattelin kirjoittaa edes jotain ajatuksia ylös, jos tästä vaikkapa olisi joskus jotain hyötyä jollekin yhtä hukassa olevalle.

Mä mietin pääni puhki mahdollisia tulevia tilanteita. Mä mietin mitä mun tulis sanoa, kannattaako mun soittaa vai odottaa hänen soittavan, kannattaako mun tekstata, tahtooko se mun käyvän siellä jne. jne. Mä mietin, että jaksaako se nähdä, voidaanko me elää viikonloput kuten aina ennen inttiäkin, muuttuuko meidän suhde, jaksaako se rakastaa mua vielä. Mä mietin. Paljon. Tosi paljon. Liikaa.

Pian Laurilla on puolet armeijasta takana päin ja mä olen oppinut sinä aikana paljon. Se on ollut mulle rankkaa aikaa, mutta mä en kadu mitään. Meidän suhde on erilainen kuin ennen Laurin lähtöä, mutten pidä sitä huonona asiana. Lauri on aikuistunut huomattavasti, mutta sama ihminen siellä on vieläkin kaiken takana.

Vielä hiukan jaaritellakseni tahdon sanoa, että jokainen ihminen on yksilö, nämä neuvot ovat vain mun omiin kokemuksiini perustuvia, ei siis välttämättä toimi kaikilla. Jokainen suhde ja jokaisen lähtökohdat ovat erilaiset, mutta nämä neuvot mä olen kokenut toimiviksi.

- Tsemppaa, kannusta, ole positiivinen. Tämä on supertärkeää. Negatiivisuus tarttuu hetkessä ja vie herkästi miehen viimeisekin jaksamisen intin suhteen.

- Kerro ikävöiväsi, mutta älä tee sitä syyllistäen.

- Kuuntele. Vaikka inttijutut olisivat kuinka tylsistyttäviä, yritä ymmärtää, että ne ovat oikeasti suuri osa rakkaasi elämää just nyt. Yritä myös edes esittää kiinnostuvasi, kysele jos jokin on epäselvää.

- Jos mahdollista, vieraile kasarmilla. Tää helpotti mua tosi paljon. On paljon helpompaa päästää toinen menemään, kun armeija ei ole vain jokin paha musta aukko mielessä, vaan on oikesti konkreettisia mielikuvia siitä, missä mies viikkonsa viettää.

- Yllätä. Pienet positiiviset kuulumisviestit viikolla, kuvaviesti tai kyydin tarjoaminen kotiin ovat suurempia juttuja, kuin osaat kuvitellakaan.

- Älä luo paineita viikonlopuille/älä suunnittele liikaa. Tekemistä voi toki ehdottaa, mutta täytyy mennä miehen jaksamisen mukaan. Kymmenien kilometrien marssin jälkeen ei välttämättä jaksa kierrellä kaupoilla, vaan tahtoo upota sohvan pohjalle ja vain olla.

- Anna aikaa. Kun viettää viikot kylki kyljessä muiden miesten kanssa, tahtoo ehkä edes viikonloppuna saada hetken omaa aikaa, ihan yksin ja rauhassa. Myös kavereille täytyy antaa aikaa. Yritä ymmärtää, että miehen täytyy mahduttaa koko viikon tekemiset muutamaan päivään.

Siinä nyt muutama juttu, mitä tuli näin äkkiseltään mieleen. Saatan palata vielä armeijan loppupuolella asiaan, mutta näillä mennään nyt!

4 kommenttia:

  1. Ootpa upeesti sisäistäny monia tärkeitä asioita, joita inttilesken täytyy huomioida! Hienoa, kun pystyt ymmärtämään miehen tarpeen myös omaan aikaan / kavereiden kanssa olemiseen, etkä odota hänen olevan lomillaan vain pelkästään sua varten. (Itse en kylläkään ollut noin kypsästi ajatteleva silloin, kun mun mieheni aikoinaan oli intissä, heh!) Tsemppiä intin loppuajaksi; kyllä sieltä sulle ihan oikea mies takaisin tulee :)

    "vanhus"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Mullakin oli kyllä vaikeuksia varsinkin alussa ymmärtää, että täälläkin ollessaan Lauri on pois mun luotani. Nyt mä kuitenkin tajuan sen ja hyväksyn ihan täysin.

      Poista
  2. Hyvä postaus:) jotenkin tuli esille susta ihan eri, itsevarmempi puoli!

    VastaaPoista