Sivut

tiistai 23. syyskuuta 2014

Ihmisiä katoo maailmalt jälkee jättämättä

Tää päivä on taas ollut pelkkää selviytymistä. Välillä musta tuntuu, että koko elämä on selvitymistä, enkä mä ehdi mitään muuta tehdäkään. Makaan vain kotona, yritän hengitellä ja odotan ajan kuluvan. Kyllä sinne väliin onneksi onnellisiakin päiviä mahtuu, vaikka välillä sitä onkin vaikeaa muistaa.

Laurillakaan ei tunnu olevan kovin helppoa tällä hetkellä, se on soittanut mulle monesti tänään. Mä uskon, että myös tää mun paha oloni liittyy osittain siihen. Laurin mielialalla on taipumusta heijastua aika vahvasti myös muhun.

Lienee sanomattakin selvää, että mä en ollut koulussa tänään. En vain yksinkertaisesti päässyt sängystä ylös aamulla. Nukuin siispä pitkään ja edes se tuntui helpottavan hieman. Mä olen vieläkin pelkät alusvaatteet päällä peiton alla, kohta taitaa kuitenkin olla korkea aika nousta ylös. Mulla on suunnitelmana käydä kiertämässä vähän vaatekauppoja, ostaa uusia alusvaatteita viikonloppua ajatellen ja käydä ehkäpä kaupassa hakemassa jotain syötävää.

Musta jotenkin tuntuu, että tää koko teksti on vain luetteloa satunnaisista asioista, nyt ei taas luista yhtään. Mä olen kuitenkin yrittänyt viime päivinä panostaa blogiin ja kaikkeen, toivottavasti sen huomaa. Antakaa ihmeessä palautetta, jos jotain on mielessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti