Mä olen kotona taas. En mä kauaa ehtinyt pakosalla olla, kun rahat ovat tosi vähissä. Nyt mä olen siis täällä taas. Osittain mä tulin myös kai sen takia, että huomenna on koulua ja mun on pakko saada se käytyä loppuun. Tämä pieni irtiotto selvensi kyllä mun ajatuksia melko paljon.
Takaisin tultuani mä kävin Laurin kanssa kaljalla ja saatoin hänet junalle. Kaikki on nyt vähän avoinna, enkä mä oikein tiedä mitä tapahtuu. Yhdessä me ollaan, mutta mikään ei jatku enää ennallaan, siitä mä pidän huolen. Mä tahdon olla oikeasti yhdessä, enkä vain leikkiä seurustelua. Tuleva viikko varmasti myös selkeyttää ajatuksia lisää, kun Lauri on taas poissa ja mä olen täällä yksinäni.
Mä olen tosi väsynyt, tiedättekö. Mä nukuin viimeyön auton takapenkillä kylmässä ja juuri äsken raahauduin tänne paskaiseen yksiöön valkoisten seinien keskelle. Tyhjiä tölkkejä siellä täällä, astiat tiskaamatta ja likaisia vaatteita ympäriinsä. En mä ole tällainen ihminen. Mä olen siisti ja järjestelmällinen. Mitä mulle tapahtuu, miksi kaikki on näin? Ei tää tunnu kodilta, enkä mä tunne itseäni.
Nyt kaikki mitä mä tahdon on kylmää kaakaota, lämmin peitto ja paljon unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti