Kotona ollaan. Ensimmäinen kirjoituskerta on takana päin ja tuntuu oikeastaan aika helpottuneelta. Ei se nyt niin hankalaa ollutkaan, kuin mä luulin. Kyllä se kai läpi meni. Läheisten tsempillä oli suuri vaikutus, sillä mä en stressannut oikeastaan ollenkaa. Tommi soitti mulle illalla ja toivotti onnea, isä laittoi tsemppiviestin aamulla ja blogissakin tuli kannustusta. Ainoa, joka ei muistanut koko juttua, oli Lauri. Ehkä se vain on kiireinen tai jotain.
Loppu päiväksi mulla ei ole mitään tärkeää tekemistä, mutta Tommin tupareilla olisi kyllä tarkoitus käydä pyörähtämässä. Saatan jopa juoda muutaman, jos sille päälle satun. Mä olen ansainnut sen nyt.
Eipä mulla kai just nyt muuta. Laurista olisi kyllä tarkoitus kirjoittaa, mutten halua pilata mun hyvää fiilistä sillä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti