Linjoilla taas, tänään ehkä hieman erilaisella mielialalla kuin eilen. Meillä on täällä pientä draamaa taas liikkeellä, ihmiset hakee huomiota ja kerjää sääliä, ja kuten tavallista, mua syytetään kaikesta. Mä alan kuitenkin olla niin tottunut siihen, ettei mua jaksa kiinnostaa enää erityisemmin. Valehtelisin silti, jos väittäisin, ettei se tunnu missään.
Yllä mainittujen juttujen, väsymyksen ja ahdistuksen takia mä olenkin tänään oleillut aikalailla vain kotona. Mua ei kiinnosta poistua neljän seinän sisältä mihinkään, mä en kaipaa yhtään syyllistämistä tai ilkeitä katseita tänään. Mielummin olen vain omassa seurassani tekemättä mitään.
Ylihuomenna mä saan Laurin kotiin ja silloin tää mun yksinäisyyteni päättyy edes hetkeksi, en malta odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti