Sivut

torstai 28. elokuuta 2014

Tiedättekö?

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaa vain ampua itseään pistoolilla suuhun?
Hypätä parvekkeelta, ottaa yliannostuksen?
Juosta junan alle tai hypätä liikkuvasta autosta?

Tiedättekö sen tunteen, kun sattuu niin paljon, ettei osaa tehdä mitään?
Istuu vain tyhjän asunnon lattialla ja tuijottaa tyhjää seinää.
Mikään ei ole huonosti, mikään ei ole hyvin.
Kaikki on ennallaan, päin vittua.

Tiedättekö sen tunteen, kun on väsynyt kaikkeen?
Itseensä, elämäänsä.
Saamattomuuteen, itsesääliin.
Anteeksi antamiseen ja rakastamiseen.

Tiedättekö sen tunteen, kun kukaan ei välitä?
En kelpaa sellaisena kuin olen.
En osaa muuttua.
Olen vain turhuutta.

Tiedättekö sen tunteen, kun kun tahtoo pois?
Kukaan ei vastaa, kukaan ei auta.
Kaikki ovat poissa.
Kaikilla on joku tärkeämpi.

Tiedättekö sen tunteen, kun saa apua, mutta se ei auta?
Ehkä mua ei ole tarkoitettu tänne.
Ehkä mua odotetaan jossain muussa ulottuvuudessa.
En mä osaa olla onnellinen, vaikka mua kuinka yritettäisiin auttaa.

Tiedättekö sen tunteen, kun ei osaa tuntea enää yhtään mitään?
On vain pelkkää tyhjää.
Valkoista maalia seinillä.
Valkoinen tietokoneen ruutu.
Punaista verta vasten valkoista ihoa.

Mä tiedän.

4 kommenttia:

  1. Mä tiedän. On jännä tunne haluta kuolla koko ajan. Kuitenkaan ei voi tehdä sille asialle mitään. Täytyy vain odottaa, että se oma aika tulee täyteen. Ei saa olla niin itsekäs, mun lapsilla ei ole ketään muuta ku minä. Mä tiedän, että mua ootetaan pilvien päällä, mutta odotus palkitaan, kai? Kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta todellisuudessa oon tyhjä. Jos jollakin olisi todellisuuden silmälasit, se näkin mun kohdalla vain ison, mustan aukon. Ei mussa oo enää mitään, en osaa edes nauraa enään. Enkä mä jaksais odottaa sitä, että oon jonain päivänä ehjä. Mä olin ehjä, kauan kauan sitten, mutta mä olin ehjä niin pikkiriikkisen aikaa verrattuna tähän paskaan. Vittu. Eipä tässä voi enää muuta sanoo. Vittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen niin samoilla linjoilla sun kanssa. En mä usko, että voisin koskaan tappaa itseäni, en itseni takia, vaan muiden. Mulla on kokoajan sellainen tunne, että mun täytyy kuitenkin päästä pois, mua odotetaan. Se tunne on täällä, olin mä kuinka onnellinen tahansa, niin aina se on tuolla takaraivossa.

      Meidän täytyy vain jaksaa päivä kerrallaan, odottaa hetkeä, jolloin odotus palkitaan.

      Poista