Mihinkäs matka?

Olis varmaan parempi vaan olla hiljaa. Antaa asioiden mennä just niin kuin ne menee, olla välittämättä paskaakaan mistään, olla taistelematta vastaan. Niin se elämä olis varmaan helpompaa. Ja siihen mä kai loppujen lopuks pyrin, sitä kohti mä oon menossa. Välinpitämättömyyttä siis.

Mä menetin puolet mun vaatteista. Pitkä juttu, en jaksa selittää. Enkä mä jaksa välittääkään, sinne meni, ihan sama. Ne oli vieläpä melkein kaikki alusvaatteita. No, voin ainakin käydä vaatteet päällä suihkussa, siinähän se peseytyy samalla, kun ei oo vaihtovaatteitakaan enää. Näytän varmaan vähän narkkaripummilta, mut ei se mitään. Mä tykkään näyttää siltä. Jos joku sattuis seisomaan viiden aikaan aamuyöllä mun kylppärin ovella, se saattais tosin vähän ihmetellä, että mitähän helvettiä mä teen. Mut eipä siinä oo vielä mikään aamu kukaan seisonut.

Niin joo, Lauri on täällä taas. Se sanoo, että mulla menee huonosti. No katos perkele, nytkö huomasit. Joo. En mä viinaa oo juonut oikein muuten kuin unilääkkeeks, mutta se nyt vaan johtuu siitä, että mulla ei oo euroakaan rahaa. Voi sitä ihmisellä mennä huonosti ilman viinaakin. Vaikka mä saan apua, niin silti.

"Mihinkäs matka?"
"No kuselle!"
"Jo kolmas kerta tänään... Mitä sä siellä vessassa oikein touhuat?"
"Voin mä pidättääki."

Mä oon nyt vähän siinä vaiheessa tän elämän kanssa, että normaalit ihmiset valitsee jonkin määränpään ja lähtee kävelemään sinne, mutta mä en vaan valitse yhtään mitään. Mä astun matkalla lasinsiruun ja loikin ympyrää yhdellä jalalla. Mut ei se mitään haittaa.

Ei mikään haittaa mitään. Mulla on katto pään päällä, lääkkeitä ja mies tuolla jossain, se riittää mulle. Mä oon aika tyhjä. Ja lopussa.