Sivut

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Hän, hän, hän

Voi miten onnellinen mä olenkaan. Voi miten hyvä mun on olla, kun hän on täällä. Itkettää, halaan tiukemmin. En tahdo päästää irti, en koskaan. Hän rakastaa, minä rakastan vielä enemmän. Kaikki on hyvin juuri nyt, juuri tässä. En tahdo mennä pois. En koskaan.

Tänään hänen täytyy mennä. Lähden saattamaan, vain saadakseni olla edes hetken kauemmin hänen kanssaan. Saadakseni pitää kädestä niin kauan kuin mahdollista. Saadakseni nähdä hänen nousevan junaan. Saadakseni sanoa hyvästit taas viikoksi. Saadakseni kävellä yksin kotiin. Saadakseni itkeä itseni uneen.

Kyllä se siitä helpottaa taas, mä tiedän. Eikä hän ole poissa kuin viisi päivää. Sitten hän on taas täällä, mun kanssani. Sitten mä saan taas kokea kaiken sen uudelleen.

Mä odotan. Hän on odottamisen arvoinen. Hän on kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti