"Tää taitaa olla viimeinen kerta kun me nähdään. Ainakin seuraavaan puoleen vuoteen viimeinen kerta."
Mä romahdan itkemään niin hallitsemattomasti, etten voi estää kyyneleitä tai kova äänistä nyyhytystä tulemasta. Ruoka jää syömättä ja mä tahdon vain ulos. En saa ilmaa, henki ei kulje.
Me kävellään kaduilla ja pidetään toisiamme kädestä, viimeisen kerran. Ja sitten mun on aika mennä kotiin, viimeisen kerran hänen kyydissään.
Tätä kirjoittaessa mä itken niin paljon, etten näe näppäimistöä.
Äsken mä soitin hänelle.
"Voitko sä tulla vielä kerran tänne? Voinko mä vielä kerran nukkua sun vieressä? Voinko mä vielä kerran haistaa sun tuoksun ja pitää susta kiinni tiukasti?"
Hän lupasi harkita.
"Mä tulen ehkä kohta."
Ja nyt, nyt mä toivon enemmän kuin mitään, että hän todella tulee. Mä tiedän, että hän tahtoo tulla. Hän vain yrittää kerätä itseään. Ei tää ole hänellekään helppo paikka. Hän ei vain tahdo näyttää sitä. Mä niin toivon, että hän tulee. Viimeisen kerran.
Mua koskee. Enemmän kuin koskaan.
Edellisen postauksen kommentteihin ja uusiin sähköposteihin mä perehdyn tarkemmin sitten, kun mulla on voimia siihen. Nyt mä vain itken. Itken ja pelkään tulevaa.
Mä en koskaan osannut kuvitella tän olevan näin raskasta. Ei mun koskaan ollut tarkoitus rakastua. Ei ollut edes tarkoitus löytää ketään. Ja mä tein niin.
Kulunut vuosi on ollut paras vuosi mun elämässä. Ja seuraavat puoli vuotta tulevat olemaan rankimmat koskaan. Mä en tiedä selviänkö mä hengissä. Yksin. Ihan täysin yksin.
voimia, paljon.
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaYmmärrätkö ettei avunpyyntö sinua pelasta, jos et itse ole valmiina tekemään mitään? Auttajille ja avulle tärkeintä on että itse taistelet, he eivät voi auttaa sinua, jos et suostu mihinkään tai yritä mitään. Kun apu tulee, sinun täytyy itse myöskin yrittää pysyä kuivilla. Jos et pysty, avusta ei ole apua. Pelkkä puhe ei tehoa, täytyy tehdä jotain. Jokaiselle tulee horjahduksia, mutta tahdonvoima jota siihen tarvit, on niin suuri että suosittelen miettimään jo nyt, mistä asioista löydät sen. Tämän kommentin ei ole tarkoitus ajaa alas vaan yrittää saada sinua miettimään. Mihin olet valmis ja mitä voisit tehdä jo nyt?
VastaaPoistaTsemppiä ja haleja,
Bea.
Komppaan täysin!
PoistaEi tule todellakaan olemaan viimeinen kerta puoleen vuoteen, kun näätte; katopa vaan! (Tarkoitus ei oo mitenkään väheksyä sun murhetta Laurin lähdöstä, mut varma oon, että jos se oikeesti rakastaa sua, niin se tulee sun luokses jo muutaman viikon päästä, saatpa nähdä!) Nimim. Itse kauan sitten saman kokenut "vanhus"
VastaaPoistaToivon niin. Tai en mä tiedä. En tiedä kestäisinkö mä sitäkään, että nähdään pari kertaa kuussa ja joka kerta joudun sanomaat hyvästit aina vain uudelleen ja elämään epävarmuudessa siitä, tuleeko hän enää takaisin...
PoistaVoit olla ihan varma, ettei noin sekaisin olevaa nuorta miestä armeijassa kauaa katsella. Onko se sitten hyvä asia sun kannalta, mene ja tiedä. Mun mielestä teidän suhteessa ei ole rakkautta hänen puoleltaan. Hän käyttää sua hyväksi tyydyttääkseen omat tarpeensa (seksi). Jos rakastaa, niin silloin ei halua toiselle mitään pahaa. Silloin ei petä lupauksiaan vaan toimii niiden mukaan. Arvostaa ja kunnioittaa toista. Ei satuta millään tavalla.
PoistaJa Tommi. Toinen samanlainen hyväksikäyttäjä. Etkö sä näe mitä he sulle tekee? Onko sulla ketään aikuista sukulaista tai tuttua, jolle voisit puhua tilanteestasi? Jos mä olisin sun vanhempi, niin varmasti vastoin sun tahtoakin veisin sut hoitoon. Aika välinpitämättömiltä tuntuu sun vanhemmat. Sä olet vielä lapsi vaikka ikää on jo 18 v.
Mä salaa toivoin, että huumekoirat nappais sen intin porteilla, mut eipä sieltä oo mitään kuulunut. Saa nyt nähdä kauan hän siellä kestää.
PoistaMä en oikein osaa sanoa mitää tuohon rakkaus juttuun. Kyllä mä ihan oikeasti uskon, että Lauri rakastaa mua. Tai mistäs mä tiedän. Tuskin se olis mun kanssa enää, jos ei rakastais. Ei se ainakaan seksistä oo kiinni, saisi se sitä muualtakin.
Kaikki asiat eivät ole niin mustavalkoisia, kuin miltä näyttää. Vaikka Tommi on tehnyt mulle paljon pahaa, niin esimerkiksi tänään hän oli ihan korvaamaton tuki mulle.
Mulla ei ole ketään aikuista, jolle voisin puhua. Ei ketään. Mutta nuorisotyöntekijä vastasi mulle, joten ehkä sitä apua löytyy sieltä. Eivät mun vanhemmat ole välinpitämättömiä, mä vain olen hyvä salaamaan asioita.
Kiitos kommentistasi :)