Osaansa ei muutella voi

Miten voi ihmiset mielialat vaihdella näin paljon? Musta tuntuu, että tulen pian itsekin hulluksi itseni kanssa. Kaikki muut ovat tulleet jo aikoja sitten. Mä en oikein osaa ottaa kiinni mistään. Makaan vain lattialla ja yritän olla tukehtumatta kuumuuteen. Yritän saada ajan kulumaan tuijottamalla kattoa. Ja hetkittäin salaa jopa nautin siitä. Helvetin tylsää mulla silti on, mitäs sitä kieltämään. Ja rahatkin ovat taas lopussa. Mut kyllä mä pärjään.

Tommi on kotiutunut sairaalasta taas. Tai no, en mä tiedä, kai sitä baariakin voi kodiks kutsua. Mä yritän olla juomatta nyt, alkaa viinan negatiiviset vaikutukset kuulemma näkyä liian selvästi, ainakin Lauri sanoi viikonloppuna niin. Juominen ei sovi mulle. Eikä kyllä muutkaan päihteet. Mut ei se mitään, hyvää oloa mä niillä tavoittelen ja sen mä usein olen saanutkin, ainakin hetkellisesti.

Mä en oikein saa mitään irti itsestäni tänään. Tekstaan Tommin kanssa, odotan Laurin soittoa ja leffan alkua. Jotain pitäis ehkä syödä, mutten jaksa raahautua jääkaapille vain todetakseni sen olevan tyhjä. 

Jos luit tänne asti, toteat ehkä nyt, että koko tekstissä ei ollut mitään sisältöä. Anteeks siitä, taas kerran.