Sairaalassa taas. Ei helvetti että mä en vaan jaksa tätä elämää enää. Just kun pääsen jaloilleni, elämä tulee ja potkii nilkkoihin. Se ei oo reilua. Ei vaan oo.
Mut ehkä mun on parempi täällä. Täällä ainakin on ihmisiä. Täällä minusta pidetään huolta. Täällä joku saattaa jopa välittää.
Mä makaan siis päivystyksessä sängyllä tippaletku kädessä ja odotan lääkärille tai johonkin pääsyä. En mä oo kun vasta kaks tuntia jonottanut. Tällaista tää aina on. Odottamista, odottamista ja usein vielä turhaan. Eiköhän ne mut kotiin laita kunhan tuo neste on valutettu mun suoniin.
Heeeelvetin hyvin menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti