Hyvästien aika on tullut, taas kerran. Tällä kerralla ne hyvästit olivat kuitenkin ehkä vaikeammat kuin koskaan. Joka kerta aiemmin mä luulin, että päiviä on jäljellä vain vähemmän ja vähemmän.
"Puolen vuoden mies se on", niin ne kaikki sanoi. Niin se sanoi itsekin. Ja tänään mä kuulin sen totuuden, jota mä en koskaan halunnut kuulla.
"Tiedätkö, rakas, mä oon aika varma, että mulla menee se vuosi."
TJkolmesataajotain. Miten helvetissä mä kestän? Miten helvetissä mä pystyn sanoa hyvästit vielä niin monesti? Miten mä voin kestää niin monta viikkoa niin yksin? Muutama puhelu, muutama viesti ja se siitä. Viikonloppu yhdessä silloin tällöin. Ja nekin tapaamiset vain muistuttavat mua siitä, kuinka kivuliasta tää kaikki on.
Ei oo reilua, että jotain 150 päivää muuttuukin yhtäkkiä kolmeks sadaksi. Ei oo reilua tuplata mun tuskaa. Ne vaan yrittää tahallaan murtaa mut palasiksi. Saada meidät eroamaan, saada pilattua kaiken. Mä en tiennyt kuinka mä kestän sen puoli vuotta, mutta nyt mä olisin valmis maksamaan saadakseni Laurin takaisin puolen vuoden jälkeen. Ens kesä vaikuttaa niin kaukaiselta. Ennen ens kesää mun täytyy päättää missä mä jatkan opintojani. Ja silloin Lauri ei tiedä tulevaisuudestaan mitään. Mitä jos se ei voikaan tulla mun perässä? Mitä jos mä odotan vuoden ja kaikki päättyykin eroon? Mitä jos mä teen väärin päättäessäni odottaa?
Tälläkin hetkellä mulla on edessäni kaksi viikkoa vailla mitään suunnitelmia. Vailla seuraa, vailla tekemistä. Ohjelmaa piti olla niin helvetisti, mutta eihän sitä nyt enää. Eihän mikään tietenkään koskaan toteudu, ei vahingossakaan.
Mua ahdistaa kaikki taas. Mua ahdistaa olla yksin.
Ööö? Mitä jos hankkisit oman elämän ja vaikka kehittävän harrastuksen, jotta sulla olis muutakin tekemistä, ku ajatella ja vatvoa näitä Lauri asioita päivät pääksytysten? Ei oo kovin tervettä ajatella tollai. Käyttäydyt niinku olis suomen ainoa inttileski. Ihan niinku kellään toisella naisella ei olis samoja ajatuksia? En vaan usko, et ne märehtii sitä 24/7. Ja toi sun: "Ne yrittää saada meidät eroon ja tekee tahallaan tän meille." Aika lapsellista ajatella noin. Tuskin Laurin kukaan inttikavereista susta tietää saatika ne isot kihot siä. Herää nainen!
VastaaPoistaKomppaan edellistä. Jossain vaiheessa tätä elämää täytyy oppia itsenäiseksi ja pärjäämään omillaan, muuten käy huonosti. Harmittaa, että blogi on nykyään pelkästään Lauri sitä ja Lauri tota, ei sinulla tunnu enää olevan mitään muuta sanottavaa. Surullista :(
VastaaPoistaVastaan nyt teille molemmille tähän samaan kommenttiin, ettei tule turhaan toistettua itseään :)
VastaaPoistaMulle on ehdotettu monesti tuota harrastus juttua. Siinä on vain se ongelma, että mikään harrastus ei kiinnosta mua. Mikään harrastus ei tunnu omalta, ei innosta eikä saa aikaan hyvää oloa. Enkä mä ole niin ahkera, että harrastaisin väkisin mitään. Mä en vaan yksinkertaisesti jaksa harrastaa mitään, mun on niin paha olla kokoajan.
Kyllä mä tiedän, etteivät ne armeijan herrat Lauria mun kiusakseni siellä pidä. Ja tiedän myös, etten ole ainoa, joka rakastaan sieltä odottaa pois. Mä vaan kirjoitan mietteitäni juuri sellaisena tänne, kuin ne sattuvat päähän tulemaan ahdistuksen hetkellä ja just silloin musta tuntui siltä, että kaikki ihmiset ovat mua vastaan. En mä märehdi tätä inttijuttua 24/7, olenhan blogissakin kirjoittanut, että yritän parhaani mukaan pitää itseni kiireisenä ja olla olematta yksinäinen. Silloin vain kun istuu kolmatta päivää yksin kotona ja se ainoa ihminen kenelle soittaa on armeijassa, niin olo ei ole paras mahdollinen.
Mä kuulen usein, että mä olen itsenäinen. Olen jo pari vuotta pyörittänyt arkeani ihan yksin ja pärjännyt. On vain niin eri asia olla yksin tai yksinäinen. Ja mä olen yksinäinen.
Blogin sisällön muuttumisen mä tiedostan kyllä. Mä en vain oikein tiedä mitä te tahtoisitte lukea. Mitä mä tänne olen ennen kirjoittanut, mikä aiemmissa teksteissä oli monipuolisempaa? En mä tiedä. Tommista ja Laurista mä silloinkin puhuin ja niin teen edelleen. Postaustoiveita mä otan aina vastaan, pyytäkää ihmeessä jos tahdotte lukea jotain muuta :)
Vaikka ihan yleistä pohdintaa elämästä (joka on eri asia kuin valitus). Meillä on sitten vain erilainen käsitys itsenäisyydestä.
Poista