Lauri soitti!
Heräsin siihen, että mun puhelin soi. Kamala krapula, mutta nousin silti.
"Huomenta, rakas. Mulla on pari minuuttia aikaa. Miten sulla menee siellä?"
Itkun ja naurun sekaisin sanoin mä yritän tunkea minuuttiin ne sanat, joiden sanomiseen mulla ennen oli aikaa tunteja ja tunteja. Toisen minuutin Lauri kertoo omista kuulumisistaan. Mä kuulen sen äänestä, että kaikki ei oo hyvin. Taustalta kuuluu tuvan levoton ilmapiiri, enkä meinaa saada kaikista sanoista selvää. Lauri on rikki, niin rikki.
"Helvetin rankkaahan tää on. Ensimmäinen hetki, milloin mä pystyin soittamaan on nyt, oikeesti."
Se sanoi olevansa huolissaan minusta ja mä olen huolissani hänestä. Keskeyttäis koko paskan. Sitä mä en kuitenkaan sano ääneen, ei se olis reilua.
Me ei ehditä puhua lomista, ei iltavapaista, ei mistään. Ison herran huuto kuuluu puhelimen kautta tänne asti.
"Mun täytyy nyt mennä, päiväohjelma jatkuu. Mä soittelen taas. Mä rakastan sua."
Tuut, tuut, tuut. Ja sen on siinä.
Mä en ennen tätä puhelua koskaan voinut ymmärtää, kuinka paljon merkitystä yhdellä kahden minuutin puhelulla voisi olla. Mä en koskaan voinut ymmärtää, kuinka tärkeä se voisi olla mulle. Enkä mä koskaan ymmärtänyt, kuinka paljon mä oikeasti rakastan.
Mä en ehkä kestä. 162 päivää jäljellä. Ehkä. Pahimmillaan enemmänkin.
Ekat kaks viikkoa on intissä aika täynnä. En mäkään kuullu mun eksästä yhtään mitään pariin päivään, ja jos kuulin niin viestillä.
VastaaPoistaMä tiedän joo. Onneksi Lauri ehti edes nyt soittaa :)
PoistaHyi vittu sä olet kuvottava! Sä et voi toivoa noin itsekkäästi, et Lauri keskeyttäis armeijan sun takias. Sulla ei taida olla muuta mielessä, ku sinäsinäsinä. Oot itsekäs paska, joka ei ajattele, ku omaa etuaan.
VastaaPoistaEi mun mielestä Ada oo mitenkää kuvottava. Jokaisessa ihmisessä asuu pieni itsekkyys, mutta Adahan sanoi ettei aio sanoa niin Laurille. Kyllä uskon, että jokainen ihminen miettii joskus omiakin etujaan.
PoistaMutta asiasta toiseen; Ada pysy vahvana. Koita tehdä vastapainoksi niitä asioita joista nautit. Kyllä sinä tästä selviät, olet selvinnyt jo pahemmastakin kaikki nämä vuodet. Muista miettiä myös itseäsi.
Kaikkea hyvää Ada<3
Bea
Mies joka ei edes armeijasta selviä ei kyllä selviä mistään muustakaan. Ei armeijaa kukaan täysjärkinen keskeytä kenenkään ruikuttavan muijan takia. Voishan Ada soittaa esikuntaan ja kysäistä, että josko laskisitte sen luuserin sieltä pois kun mulla on niin ikävä sitä...
PoistaOlen samaa mieltä. Itsekästä toivoa toisen keskeyttävän armeijan tai ihan vaikkapa koulun tai lopettavan työn kun mulla on niin kamalaa tämä eläminen. Elämä, johon pystyy täysin itse vaikuttamaan. Ei kukaan adaa pakota elämään tuollaista elämää, josta seuraa täydellinen tuho.
Hetkinen... Mitäs helvettiä? Minunko olis pitänyt kirjoittaa teille, että mun mielestä on helvetin hienoa, että ehdimme puhua pari kertaa viikossa kaks minuuttia? Että mä olen onnellinen, että Lauri joutuu olemaan paikassa, jossa hän ei todellakaan tahtoisi olla ja että mä nautin siitä, että hän kuulostaa onnettomalta? Niinkö? Mä vielä erikseen sanoin, että mä en tosiaan sanonut ääneen Laurille MITÄÄN mun ajatuksistani. Enkä tule sanomaankaan. Mä tuen häntä, mä kerron olevani ylpeä, että hän jaksaa. Ja mä olen ylpeä, ihan oikeasti.
PoistaMut tottakai mä ikävöin. Ja tottakai mä pahimman ikävän hetkellä toivon, että Lauri olis nyt täällä, pois armeijasta.
Jokaisella teistä kuitenkin on oikeus mielipiteeseen, pitäkää mua kuvottavana jos tahdotte. Ja kiitos Bealle tsempeistä :)
Armeijan ekat päivät on kaikkea muuta, paitsi rankkoja... taitaa Lauri olla aikamoinen vässykkä, jospa sillekki kasvais munat tuolla.
VastaaPoistaAika jännä käsitys sulla armeijasta. Mä olen kuitenkin monelta eri armeijan käyneeltä mieheltä kuullut, että ensimmäiset viikot on ne rankimmat. Ja muistaakseni ensimmäisten kahden viikon aikana joka viides keskeyttää. Että tuskin se ihan lasten leikkiä on...
PoistaMeilläkin vähän sama asetelma, joten tsemppiä sulle sinne! Ja anna anonyymien huudella pienistä munista ja vässyköistä, tulisivat sanomaan asiansa omalla nimellään ;D
PoistaKiitos Maikki tsempeistä :)
PoistaTuota sopii just toivoa että pojasta kasvaisi siellä mies. Mies joka kohtelee naisia hyvin. Ei noin, niinkuin hän nyt on Adalle tehnyt. Käyttänyt hyväkseen silloin kun hänelle itselle sopii. Mutta Ada parka ei suostu näkemään tosiasioita. Mä uskon, että tyttö pääsisi paljon nopeammin jaloilleen, pois viinan ja lääkkeiden kierteestä kun hän ei tapaisi kumpaakaan, ei Lauria eikä Tommia. Pelkkiä kusettajia molemmat. Näin ulkopuolisena sen näkee helpommin.
VastaaPoistaKyllä mä tiedän, että armeija usein kasvattaa ihmisiä. Ja tottakai mä toivon niin käyvän Laurillekin, välillä kun tuntuu, että hän on minuakin nuorempi.
PoistaVoi olla, että palaan vuoden päästä tähän kommenttiin ja ymmärrän silloin, että sä olit oikeassa. Ulkopuolisena kaiken näkee usein helpommin. Mut nyt mä en näe niitä asioita. Vietin tänään varmasti kuluneen kuukauden parhaimman päivän Tommin kanssa, enkä mä voisi kuvitellakaan luopuvani hänestä. Enkä varsinkaan Laurista.
Tietääkö tuo sun Lauri, että vietät aikaasi myös Tommin kanssa? Mitä hän siitä tuumaa? Kaverit normaalisti esitellään sille, jonka kanssa seurustelee, olivatpa kumpaa sukupuolta tahansa.
PoistaLauri tietää joo, muttei tiedä kuinka usein me todellisuudessa nähdään. Ja Lauri on tavannut Tommin myös ihan kasvotusten.
PoistaTää totuus on mun mielestä Laurille ihan riittävä, muuten hän alkais vain epäillä ja mustasukkailla ilman aihetta.