Väsyttää ihan liikaa. Kevyt hiprakka, muttei humala kuitenkaan. Hauskin päivä pitkään aikaan. Ja huomenna jatkuu.
Mä tulin vain nopeasti kertomaan, että mä saan apua. Ensimmäinen tapaaminen on alkuviikosta. Ihan jees. Jännittää kyllä hirveästi jo nyt, mutta minkäs teet.
Laurista ei oo kuulunut, mutta eiköhän sieltä pian taas.
Nyt mun on kuitenkin pakko yrittää nukkua, tuntuu jopa pitkästä aikaa siltä, että saattaisin saada unta. Öitä!
Ada paljon tsemppiä sulle ja voimaa! Mä oon niin ylpee susta, avun hakeminen on aina se vaikein osuus, kyllä se siitä helpottaa! Muistat vaan säännöllisesti käydä siellä, vaikka aluksi se tuntuisi ihan pakkopullalta. Kaikkea hyvää sulle, sä olet rohkea ja vahva nainen, älä ikinä luovuta!<3 voimii
VastaaPoistaBea
Kiitos Bea, mä yritän parhaani nyt :)
Poista