Kiireistä ei ole vielä tietoakaan, joten täällä ollaan. Mä olen kyllä Laurin kanssa, mutta tuo on niin kiinni omassa tietokoneessaan, että minä avasin myös omani. Joku kysyi vähän aikaa sitten, että kannanko mä tietokonetta mukana aina, vai miten mulla voi olla aina Laurin kämpillä oma kone. No, juttuhan on niin, että näitä tietokoneita on kaksi ja toista mä säilytän täällä.
Mä kävinkin jo äsken viemässä Tommin auton pois, jotta ehdin tehdä Laurin kanssa kaiken, mitä meillä on suunnitelmissa. Sovittiin Tommin kanssa, että nähdään kai huomenissa taas.
Just nyt mä voin sanoa, että mä olen onnellinen. Jos siis ei mietitä tulevaisuutta ollenkaan. Just nyt, tässä hetkessä mä olen onnellinen. Näin aamulla mun pikkuveljen, Laurin kanssa asiat toimii hyvin ja Tommin kanssa me ollaan sovussa ja jutut on hyvin. Vähän mua ehkä häiritsee se, että Lauri ei tiedä kuinka paljon mä todellisuudessa olen Tommin kanssa tekemisissä, mutta eipä sillä niin väliä. Tieto lisää tuskaa. Ja mä tiedän, että Laurin on ihan turhaa olla mustasukkainen. Mä en tekisi mitään, mistä Lauri ei pidä. En enää.
Molempia ei voi saada. Ja perjantaina mä opin, etten tahdokaan. Toinen on paras ystävä ja toista mä rakastan. Koko sydämelläni. Koko sydämeni hän sai perjantaina. Perjantaina mä ymmärsin mitä mä oikeasti haluan.
Viisi kokonaista päivää jäljellä ja mä aion ottaa niistä päivistä kaiken irti. Tänään meillä on luvassa jotain söpöilyä ja parisuhde juttuja, vähän spesiaalimpaa kuin yleensä. Ja mä olen innoissani jo nyt. Kello tulee neljä ja vielä me makoillaan sohvilla yövaatteet päällä. Just tällaisesta elämästä mä nautin. Ei liikaa aikatauluja, vaan rentoilua ja rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti