Harhoja. Tai unta. En mä oo varma. Luulen kyllä, että mä olin jo avannut silmät silloin. Ehkä mä vaan olen tulossa hulluksi. Tai olenhan mä jo kuulemma hullu, mutta siis vielä enemmän.
Joku mies sanoi mulle baarissa yks päivä, että mä olen ruma. Haistatin vitut ja menin vessaan itkemään. Mä en kestä kritiikkiä enää. En varsinkaan humalaisilta ihmisiltä, silloin ne on yleensä totuuksia.
Lauri soitti äsken ja kysyi, että miten mä pärjään. Olis tullut käymään tupakalla tuossa ulkona, mutta en mä tahtonut. Mä romahdin ihan totaalisesti jo niiden edellisten hyvästien jälkeen, mä en kestä sitä enää uudelleen. Melkein kuitenkin löisin vetoa, että se tulee silti. Se tietää mun olevan paskana ja luulee voivansa auttaa. Mä käskin keskittyä siihen inttiin nyt ja lopettaa mun säälimisen.
Tommikin soitti tänään. Se oli kuulemma jutellut mun äitini kanssa aamulla. Hieno homma, mun kavereilla on paremmat välit mun äidin kanssa, kuin mulla itselläni. Mut niinhän se Laurillakin on, mä olen paremmissa väleissä sen äidin kanssa, kuin se itse on.
Meillä oli Laurin kanssa puhetta, että nähtäis kolmen viikon päästä lauantaina, jos se sattuu olemaan vapailla silloin. Mun tosin täytyis hommata jostain rahaa ja auto, että mä pääsen sen luo. Eiköhän se järjesty. Mutta Laurin tuntien mä voin sanoa, että se on silloin joko a. liian väsynyt, b. kavereidensa kanssa tai c. baarissa. Salaa mä silti elättelen toiveita siitä, että Lauri tulis maitojunalla takaisin tiistaina. No jaa, ei niin kai olis sopivaa toivoa. En mä tosin ole ainoa, kenen päässä se ajatus on käynyt. Laurin äidin veikkaus on, että se pysyy intissä korkeintaan kaks viikkoa.
Mä päätin olla pois baarista tänään. Vois vaikka syödä välillä jotain, niin sais kylkiluut takaisin piiloon, miehet ei tykkää niistä.
Ei tuo sun Lauris todellakaan intissä tule pitkään olemaan. Niillä on siellä aina aluksi kaikenlaisia psykologisia testejä yms. joiden perusteella monet tulee jo parin viikon jälkeen takaisin kotiin kasvamaan. Huumeiden käyttäjät lähetetään heti takaisin kotiin. Ja ohjataan hoitoon. Sitähän tuo poika tarvitsee. Ja sä. Mä en näin vanhempana tätinä voi käsittää, miksi sä annat noiden poikien kohdella sua julmasti. Ei se ole oikeaa rakkautta vaan henkistä väkivaltaa, johon ei kenenkään pidä alistua.
VastaaPoistaSä et edes ota neuvoja vastaan. Sä et edes yritä muuttaa elämäntapaasi. Todella surullista. Ja mikä äiti se sellainen on, joka toivoo poikansa pysyvän armeijassa korkeintaan sen pari viikkoa? Eikö pitäisi hänenkin puuttua poikansa elämään, vaikka poika jo aikuinen onkin? Armeijan kuvitellaan nykyisin olevan lasten leikkiä. Ei se vaan ole. Siellä oikeasti tulee pojista nuoria miehiä. Niistä, joiden henkinen kantti kestää ja jotka saa tukea kotiväeltä.
Mä tosiaan toivon, että Lauri tulee takaisin pian. Vaikka se kai olisi hänelle itselleen pettymys, niin se olisi silti kaikkien kannalta parempi. Ei voi olla kovin turvallista, että sellainen budipää leikkii pyssyleikkejä.
PoistaKyllä mä otan neuvoja vastaan. Mä tänään puhuin nuorisotyönohjaajan kanssa ja sieltä suunnalta on nyt apua tulossa. Eiköhän tää tästä. :)