Heti näin alkuun mun täytyy kiittää jokaista teistä. Mä olen viime päivinä ollut niin rikki, aivan totaalisen palasina, etten pysty korjaamaan itse itseäni enää. Te olette saaneet mut tajuamaan sen. Vihdoin tänään puhuttuani Laurin kanssa ja luettuani blogin kommentit mä tajusin, että mä en kestä yksin. Mä en saa asioita järjestykseen enää. Kaikki on liian solmussa.
Tästä kaupungista tuntuu olevan uskomattoman vaikeaa löytää apua, mutta pakko täälläkin on jokin keino olla. Seurakunta tarjoaa ainakin keskusteluapua, mutta sinne mä en tahtoisi. En ole millään tavalla uskonnollinen, päinvastoin, joten se vaihtoehto on oikeastaan pois suljettu. Terveyskeskuksen ruuhkatilanteen tiedän paremmin kuin hyvin, joten sekään ei houkuttelisi minua. Mulla on kuitenkin nyt muutama potentiaalinen vaihtoehto, joita mä tutkiskelen vielä tässä viikonlopun aikana.
Mä olen tarmokas tänään. Mä tahdon saada asiat selväks. Mä tahdon olla onnellinen taas. Mä tahton tietää, kuka mä olen ja mitä mä tahdon elämältä. Mä tahdon saada menneisyyden pois mun tulevaisuuden edestä. Mä tahdon olla sinut menneiden asioiden kanssa ja lopettaa jatkuvan murehtimisen.
Mulla on vihdoin tavoitteita. Voi olla, että mä olen huomenna taas aivan toista mieltä, mutta tämän tarmokkaampi mä en koskaan ole tämän asian suhteen ollut. Nyt jos koskaan on aika. Aika myöntää, etten mä pärjää yksin. Aika myöntää, että mä teen virheitä, että mä olen inhimillinen niin kuin kaikki meistä.
Ehkä minusta voi vielä tulla kokonainen. Ehkä voin vielä joskus olla onnellinen ollessani minä.
Hienoa Ada, pidä toi asenne!
VastaaPoista"vanhus"
Oon ihan samaa mieltä kun vanhus! Sä tuut pärjäämään tolla asenteella vielä pitkälle kun vaan pidät sen yllä!<3 tsemppiä nyt!:). Nia
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaLoistavaa Ada, juuri oikea suunta!<3!! Pidä toi ja muista, että aina jostain saa apua! Ja me ollaan just täällä suo varten! Kaikki muuttuu kyllä vielä paremmaks ja sun tekstistä välittyy onnistumisen halu ja toivonkipinä. Avun hakeminen ei ikinä ole väärin eikä typerää, sitä ansaitesee jokainen. Jonainen tarvii jotain apua elämänsä aikana. Sä onnistut kyllä, kun vaan jaksat yrittää. Tsemppiä ja haleja<3 Bea ( joka myöntää kirjoittaneensa viime postauksen suorasanaisen aloitus kommentin. En tiedä miksi käytin anonyymiyttä, ajattelin kai, että jos loukkaannut, sillä pidin itsekkin kommenttia, jotenkin vihasävyisenä. En tiedä, tunnistitteko kirjoitustyylini, mutta omasta mielestäni se huokui siitä aika selvästi. Melkein säikähdin kun meinasin aloittaa sen taas liiankin tutulla aloituksella ; Ada, sun täytyy hakea apua...)
VastaaPoistaMutta jokatapauksessa voimia Ada!
No nyt kun sanot, niin kyllä mä sun kirjoitustyylin tunnistan :D Ei vain tullut aluksi mietittyä kuka se voisi olla.
PoistaKiitos Bea :)
Voi Ada<3 iso voimarutistus, sä pärjäät ja kohta oot onnellisempi. Oon susta niin ylpee (vähän hassua kun ei tunneta, musta vaan tuntuu siltä :) ) että haet apua, aina ei tarvii selvitä yksin :) seurailen sua täältä ruudun toiselta puolelta :)
VastaaPoista- R
P.s. uskaltauduin nyt vasta kommentoimaan ekan kerran :P
Kiitos ja kiva kun kommentoit :)
Poista