Mä soitin lasten ja nuorten puhelimeen tänään. En mä nyt sitten tiedä oliko siitä niin kamalasti hyötyä, mutta soitin kuitenkin. En mä oikein saanut sanotuksi mitään järkevää, vaikka kovasti siellä yritettiin kysellä ja johdatella. Ahdisti vaan niin paljon, etten oikein saanut mitään itsestäni irti. En mä tykkää puhua vieraille.
Mun pitäis kai soittaa terveyskeskukseen tai jotain, ei täällä oikeesti oo muita paikkoja, mistä mä voisin jotain oikeaa apua saada. En mä kuitenkaan tahdo. Tuo tämän päiväinen puhelu vain osoitti sen, etten mä saa kuitenkaan sanottua ääneen yhtään mitään. Mä vaan vähättelen omia asioitani ja puhelun jälkeen jäi lähinnä mieleen se, etten sanonut mitään mitä oli tarkoitus. Sama juttu kävisi vain tk:ssakin.
Mut joo, se siitä. Mä olin humalassa taas eilen. Tänään aamulla löysin itseni Laurin kämpiltä, eikä ollut yhtään hauskaa. Tuntuu kuin olisin jäänyt katujyrän alle. Oikeesti. Join ensin "muutamat" Laurin kanssa ja myöhemmin yritin etsiä Tommia, joka on soittanut mulle monta kertaa parin päivän sisällä, enkä oo ehtinyt vastata, ja päädyin sitten baariin. Mistä muualtakaan mä sitä Tommia olisin etsinyt, kuin baarista. Siellä se aina on. Alkaa tulla jo vähän rappiofiilis, kun löytää itsensä sunnuntaina baarista. No, mikäs siinä. Niin ja tosiaan mä en löytänyt Tommia. Ehkä se soittaa jossain vaiheessa, toivottavasti.
Se on vieläkin vähän hämärän peitossa, että miten mä päädyin Laurin luo yöksi. Laurin autossa, joo, mut matka siitä baarista autoon on pyyhkiytynyt pois muistista. Ei se mitään, ei oo niin olennaista muistaa kaikkia pikkuseikkoja. Sen mä kuitenkin muistan, että mä itkin jossain vaiheessa niin paljon, että silmiin sattui. Ja sen jälkeen mä itkin lisää sen takia, että mun silmiin sattui. Mahdoin olla suhteellisen rasittavaa seuraa.
Lauri on huolissaan. Se lähtee kohta, eikä tahtois jättää mua tänne. Kyllä mä pärjään. Mä pärjään aina. Ja paskat. En mä pärjää. Mut ei se mitään.
(Lienee sanomattakin selvää, että mä lääkitsin krapulan pois. Huomaan sen itsekin tästä tekstistä. Ei sekään mitään.)
Kirjoita kirje, lähete terveyskeskukseen ja vie se itse. Kerro kirjoittamisen halustasi ja kerro kuinka sinun on helpompi kertoa ongelmistasi näin. Olet niin hyvä kirjeenkirjoittaja(mikä on näkynyt jo blogissasi) että he kyllä varmasti ymmärtävät. Kokeile edes. Sä et menetä mitään. Suuri voimahalaus!
VastaaPoistaBea
Ehkä mä tyydyn tähän soitteluun ensin, mutta lähitulevaisuutta ajatellen ei yhtään huono ajatus! Kiitos Bea :)
PoistaJoo, kyllähän se niin taitaa olla, että oikeaa, konkreettista apua saadakseen on ensin mentävä terveyskeskukseen ja pyydettävä sieltä lähetettä esim. nuorisopsykiatrian poliklinikalle tms. (Kun en tiedä asuinpaikkaasi, niin on vähän mahdotonta tietää, mihin se lähete pitäisi saada.) Varaa vaan aika tk:een; voithan sä sanoa siellä reilusti lääkärille, että nyt menee tosi huonosti, mutta että sun on hyvin vaikea kertoa ongelmistas, koska olet tottunut vetämään sellaista roolia, että kaikki on hyvin. Sanot vaan, että nyt tuntuu, ettet pärjää enää itseksesi, vaan tarvitset oikeasti apua. Kirjoita vaikka nuo asiat paperille, kuten Bea neuvoi, ja anna se sitten lääkärille, jos pelkäät meneväsi puhetilanteessa "lukkoon". (Ei kai asuinpaikkakuntasi ole niin pieni, että pelkäät törmääväsi tuttuun lääkäriin tai hoitajaan? Ei haittaa; heillä on vaitiolovelvollisuus.) Koska oot nyt pystynyt ottamaan sen eka askeleen avun hakuun, niin toivon todellakin, ettet jätä sitä tähän. Ja sitä paitsi: Tuskin kellekään on helppoa puhua omista asioistaan vieraalle, mutta jostainhan se on aloitettava. Jos ja kun saat vakituisen hoitosuhteen (esim. terapiaa tms.), niin kyllä se ihminenkin siinä ajan kuluessa tutuksi tulee :) Paljon voimia avun hakemiseen ja sori tää pitkä vuodatus :D
VastaaPoista"vanhus"
Pitkä vuodatus ei haitannut mitään, eikä ollut yhtään liian pitkä luettavaksi :)
PoistaKiitos "vanhus" neuvoista <3
Vihdoin. Olet ottanut ensimmäisen askeleen avunpyyntöön. Soita uudestaan vaikka huomenna tai ylihuomenna. Jos tuntuu vaikealta puhua kasvotusten, kannattaa alkuun käyttää sitä puhelinpalvelua!
VastaaPoistaKyllä se siitä ja tsemppiä avun hakuun! :)<3
Joo mä ajattelinkin, että soittelen uudelleen tässä joku päivä. Ahdisti kyllä niin hirmuisesti koko puhelu, etten varmasti vielä tänään rohkene, mutta ehkä huonona päivänä taas. Kiitos <3
Poista