Sivut

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Tarinoita elimestä

Koko elämä on vaan tällaista tasaista paskaa. Ei oo mitään sävyjä, ei oo mitään, mistä kirjoittaa teille. Mitään ei tapahdu, mikään ei innosta. Tai jos innostaa, kaikki suunnitelmat menee kuitenkin loppujen lopuks päin vittua. Mua alkaa ihan tosissaan kyllästyttää tää elämä, ei tää oo mua varten.

Jos mä olisin kuus kuukautta vanhempi, olisin luultavasti nyt ylioppilas. Mut en oo. Kuus kuukautta vie vuoden mun elämästä. Vielä vuos mun täytyis kärsiä, ennen kuin mä oon vapaa. Tyhmä koulu pidättelee mua täällä vielä yhden vuoden lisää. Olis pitänyt silloin yläasteen jälkeen olla rohkea ja vaan lähteä. Ties missä mä olisin nyt.

Mut ei, tässä mä olen. Makaan sängyllä liian paskaisessa yksiössä. Katson paskaa säätä ja mietin paskaa elämää. Ei oo ystäviä ja se viimeinenkin ihminen, joka mua kai edes hivenen oikeasti rakastaa, viedään multa pois ihan kohta. Mä ihan tosissani jo harkitsin, että mitäs jos vaan ottais ja lähtis. Muuttais sinne kauas, mihin Lauri on menossa inttiin ja aloittais uuden elämän siellä. Laurin kanssa tai ilman. Mut ei, en mä oo niin hullu. En mä voi heittää kahden vuoden opiskeluja ihan hukkaan. Niin välinpitämätön mä en vielä ole.

Ajatus katkeaa puhelimen sointiin. Lauri soittaa mulle. Se on alkanut soitella viimeaikoina. Ehkä sekin on tajunnut, että kohta me ihan oikeasti erotaan. Ei tää vaan toimi etäsuhteena ja intin kanssa, se on fakta. Lauri sanoo käyvänsä nyt nukkumaan, kysyy mitä mä teen illalla. Hyvä ajankohta nukkua, puol kolmelta päivällä. No, mikäs siinä. Sanon istuvani yksin kotona, kuten aina. Mun täytyis kuulemma raahautua sen kämpille sit kun se herää joskus. Mitäpä muutakaan mä tekisin, suostun.

En mä usko, että sinne oikeasti voi mennä. Eiköhän se unohda soittaa ja keksii jotain muuta tekemistä. Aivan sama. Tässähän tää menee istuessa. Olis mulla siidereitä vaikka mulle jakaa, mutta mä yritän elvyttää mun maksaa ettei se ihan räjähdä.

Eipä mulla nyt kai muuta. Hyvä päättää postaus kertomalla tarinoita maksasta. Mikäs siinä. Otsikoidaan sit sen mukaan. Heikompi huumorintaju kuin muilla.


2 kommenttia:

  1. Viisasta antaa maksan välillä elpyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on :)

      Ei vaan kauaa tainnut tää mun elvyttäminen kestää tällä kerralla :D

      Poista