Sadetanssia

Blogi on kuollut. Missään ei ketään. Vähän niin kuin ulkona viimeiset kaksi viikkoa. Jos kaupungilta onnistuu sateen keskeltä löytämään ihmisen, kuuluu sitä vähintäänkin osoittaa sormella. Ei täällä ketään liiku. Ei täällä edes näytä kesältä.

Joo. Ei mun ollut tarkoitus avautua mistään tänään, mut meni jo. Tulin vain päivittelemään kuulumisia ja kertomaan, että mä olen kyllä lukenut teidän sähköpostit. Tyypilliseen tapaani minulla vain kestää hetki, kun käsittelen niitä mielessäni ja saan muodostettua järkeviä lauseita vastaukseksi.

Päivät kuluu Laurin kainalossa makoillen, syöden ja istuen baarissa. Lauri oikeastaan asuu mun kämpillä nyt ja se on erittäin jees. Lähtölaskenta on kuitenkin alkanut jo, en tahdo edes miettiä kuinka vähän aikaa on jäljellä.

Tommin kanssa mä tekstasin pikaisesti eilen ja sekin on elävien kirjoissa. Ei tässä kaupungissa tosin enää, mutta kyllä se sieltä on takaisin tulossa ennemmin tai myöhemmin. Ei se mitenkään erityisen onnelliselta kuulostanut, mutta porskuttaa eteenpäin kuten jokainen meistä.

Eipä tässä sen kummempia. Yhtä tylsää ja tasaista kuin eilenkin. Mä kuitenkin tykkään tylsästä ja tasaisesta, näin on just hyvä.