Elämäni pahin krapula, oikeesti. Se hetki sitten ollut katujyrän alle jääneen fiilis ei ollut mitään tähän verrattuna. Jokainen valon säde sattuu silmiin ja jokainen ääni korviin. Näppäimistön naputus alkaa jo tässä vaiheessa tekstiä raastaa hermoja.
"Älkää juoko alkoholia, lapset", sanoo pikku-Ada.
Juhannuksesta on selvitty hengissä, mitä nyt pienen nuhan onnistuin eilen nappaamaan mukaani, mutta muuten olen ihan kunnossa. Kunhan päänsärky vain hellittäisi, niin olisin oikein tyytyväinen. Baariin eksyin siis eilen Laurin kanssa ja tuli reivattua niin vimmatusti, että jaloissa tuntuu vieläkin. Yllättävän paljon siellä oli ihmisiä, vaikka juhannus ajoikin suurimman osan kansasta mökille.
En mä jaksanut Laurille vihoitella eilen, vaan otin ihan rennosti. Tänäänkin me onnistuimme viettämään ihan hauskan päivän sateesta ja huonosta olosta huolimatta. Äsken tulin kotiin, kun Lauri lähti kaverilleen käymään. Sanoi kyllä ehkä myöhemmin eksyvänsä luokseni vielä, mutta enpä usko.
Mä otan vaan rennosti, syön mutakakkua ja odotan Ironmanin alkavan televisiosta. Mitens siellä, selvisittekö juhannuksesta ehjin nahoin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti