Eikä mulla edes mene mitenkään erityisen huonosti just nyt. Mä pärjään ja oon ihan iloinen. Ainakin seuraavat 12 päivää, sen jälkeisestä ajasta ei oo mitään takeita. Kyllä mulla sellainen kevyt aavistus on, että matalalla lennetään sen jälkeen, mut ei voi mitään.
Kohta me ollaan lähdössä käymään siellä, mihin Lauri muuttaa inttinsä ajaksi. Niiden faija antoi neljäkymppiä bensarahaa. Pitäis kuulemma riittää. Millähän mä tuun enää koskaan näkemään Lauria, jos sinne ajaminen oikeesti maksaa neljäkymppiä? Ei mulla oo sellaisia rahoja tuhlattavaks ainakaan kovin usein, eikä sillä että mulla koulun ohella olis edes kamalasti ylimääräistä aikaa.
Mutta kuten sanottu, tulevaisuuteen ei voi nähdä, joten turhaa näitä on nyt miettiä. Kuuntelen vaan musiikkia ja odotan, että Lauri tulee kaupasta.
Ada muista, että mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta ja aina kaikesta päättyvästä alkaa jotain uutta. Kaikella on tarkoituksensa; jos Laurin on tarkoitus armeijaan mennä, hän menee. Ja elämässä voi tapahtua mitä vaan. Olen itse oppinut sen. Ja apua saat kyllä jostain kun vielä jaksat hakea, tsemppiä kyllä se siitä!!<3 Bea
VastaaPoistaKiitos Bea, ihanan toivoa antava kommentti <3
PoistaVarusmiehet saivat ainakin ennen halpoja / ilmaisia matkoja kotipaikkakunnalle, joten jos tuo on vielä paikkaansa pitävää, niin kyllä se Lauri sua tulee tapaamaan lomillaan. (Ja ainakin meidän naapurin poika taisi olla ekan viikonlopun kiinni armeijassa ja sen jälkeen näytti olevan lomilla melkein joka viikonloppu.) Sitä paitsi toi jäbä vaikuttaa ainakin sun viimeaikaisten kirjoitustes perusteella olevan ihan in lööv, eli oon varma, että se vaan oottaa siellä intissä, et milloin pääsee taas lomille ja rakkaan Ada-kullan kainaloon. :D
VastaaPoista"vanhus"
Toivon tosiaan, että Lauri ilmaantuu tännekin päin joskus. Hänellä kun on suunnitelmana olla ainakin osa lomista sukulaistensa luona samalla paikkakunnalla, kuin armeija. No jaa, aika näyttää...
PoistaMun poikaystävä poltti pilveä ja käytti vähän sitä sun tätä. Kun se päivä koitti, että herran piti mennä armeijaan, huumekoirat merkkas sen samantien porteilla ja jätkä sai lähtöpassit.
VastaaPoistaTiedätkö, tää loi toivoa muhun. Mä ihan tosissani toivon, että näin käy, vaikken ehkä saisikaan.
Poista