Hohhoijaa, mä en taas tiedä mitä tästä elämästä oikein tulee. Laurista ei kuulu ja tänään oli tarkoitus tehdä sitä ja tätä. Mä soittelin jo sinne ja tänne ja siirsin kaiken huomiselle, onneks se onnistui. Nyt vaan toivon kovasti, että Lauri soittaa sitä ennen.
Tommi ei ole edelleenkään kaupungissa, mutta tulee kai ensi viikolla. Mä puhuin kyllä viimeeksi tänään sen kanssa puhelimessa ja se kuulosti olevan ihan ok. Sillä on kai nyt tosissaan joku uusi nainen kuvioissa, mutta suunnitelmana on ottaa kaikki vähän hitaammin, kuin aiemmissa suhteissa. Kannatan.
Mun mielestä on tosi typerää, että mä ja Lauri kulutetaan viimeiset jäljellä olevat päivät riitelyyn. Mut minkäs teet, ei sen kanssa pysty keskustelemaan mistään.
Mua alkaa väsyttää taas. Hoidettavat asiat kasaantuvat, enkä saa mitään aikaan. Täytyis ottaa itseään niskasta kiinni, mutta mä vain kulutan kaiken ajan surkeiden ihmissuhteideni miettimiseen ja selvittelyyn. Olis ihan jees, jos olis joku jolle soittaa. Mikään robottimainen wnb-psykologi ei kiinnosta mua just nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti