Repii, rikkoo, satuttaa.
Ne kaikki potkii mua maahan ja nauraa ilkkuvasti, kun mä kaadun. Ei oo enää ketään, joka nostais mut takaisin ylös.
Mikset kiinni pidä lujempaa?
Voisin potkii vielä kovempaa.
Pistää häkkiin viiden lukon taa,
jaksaisi en enää odottaa.
Ehkä mä olen liian vaikea rakastettavaks. Ehkä mua ei voi kukaan rakastaa. Ehkä tää kaikki on mun syytä. Ehkä se olin alusta alkaen minä. Ehkä se koko Tommi juttukin johtui minusta. Ehkä minä olen se hirviö. Ehkä minä ajan ihmiset pois, saan heidät pettämään lupauksiaan. Ehkä minä tiedostamattani teen jotain väärin kerta toisensa jälkeen.
Päivällä esitän normaalii
ja leikin et oon elämässä kii.
Musiikki soi taustalla ja mun päässä naksuu. Ehkä mä oikeasti tuun kohta hulluks. Silmät kääntyy väärin päin enkä tiedä enää edes omaa nimeäni. Joudun laitokseen ja mut lääkitään onnelliseks. Olis sekin parempaa kuin tää.
Tää kuva repii mut kappaleiks. Mä en jaksa enää. Lauri on ainoo mitä mulla on, Lauri on mun koko elämä. Se on se ihminen, jonka takia mä nousen ylös aamuisin. Miks mä nousisin enää, kun Lauria ei oo?
Miten joku voi olla niin julma mulle, että laittaa kaiken poikki sanomatta mitään? Miks se tekee mulle niin ihan ilman syytä, ihan yhtäkkiä. Häviää vaan, eikä vastaa mulle enää. Ei niin voi tehdä, jos rakastaa.
"Oo siellä jossain mun."
Sen on pakko soittaa vielä. Kohta kaks vuorokautta on kulunut, eikä se vaan vastaa mulle. On online Facebookissa, muttei sano mitään. Ei se voi tehdä mulle niin, tulen hulluksi.
Mun pää leviää. Ihan tosissaan, mun tekee mieli repiä hiukset päästä ja juosta päin seiniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti