Hakkaan tiiliseinää nyrkillä, tuntuu kuin tukehtuisin omaan itkuuni. Tunnen syyllisyyttä pettymisestä. Ei mun pitäis pettyä. Oma vika, kun odotan liikoja. Oma vika, kun odotan, että lupaukset lunastetaan. Ei kukaan tee kuitenkaan koskaan niin.
Myöhemmin hän soittaa. Sanoo pari sanaa, kaataa syyn minun niskaani ja lyö luurin korvaan. Mä olen se hullu. Mulla on päässä vikaa, mä suutun turhasta. Ehkä niin onkin oikeasti. Ehkä tää kaikki on vain mun päässä. Sairaan ihmisen sairas mielikuvitus. Ehkä mä vain luulin hänen luvanneen. Ehkä ne "mä tulen kuudelta" siinä tekstiviestissä olivatkin vain jokin juoni. Ehkä mä vain käsitin väärin.
Kohta me ollaan siinä pisteessä, että mun pää ei pysy kasassa enää. Siinä pisteessä, missä Lauri oli eksänsä kanssa myös. Toinen joutuu hullujen huoneelle ja toinen jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja mä olen se, joka lähtee hullujen huoneelle. Mä en kestä enää. Mä en pysty pitämään mun päätä kasassa, mä en pysty salailemaan enää. Mun on paha olla ja mä en voi olla näyttämättä sitä ulos päin.
Rystyset vuotaa verta, ranteissa enemmän viiltoja kuin tervettä ihoa. Itkeneet ja väsyneet silmät. Tukka takussa ja nuhjuiset vaatteet. Mä näytän oksettavalta. Mä ottaisin mielummin vaikka sen Tommi-helvetin takaisin, kuin tämän elämän, mikä mulla nyt on. Ei tää oo elämää enää ollenkaan.
Aina kun mä luulen, ettei voi mennä enää huonommin, niin naps. Jokin asia romahtaa ja alamäki saa jatkoa. Tää koko elämä on kuin surkea vitsi. Huonosti tehty saippuasarja. Missään ei oo mitään järkeä. Sama kaava toistuu kerta toisensa jälkeen enkä mä osaa laskea irti oravanpyörästä.
Tiedättekö te sen tunteen, kun vihaa jokaista pikku osaa itsestään? Jokaista luonteen piirrettä ja koko ulkonäköä. Mä tiedän. Mulla on se tunne just nyt. Mä olen liian kiltti, liian tunteellinen, liian anteeksiantava. Mä olen liian kaikkea. Ja se tappaa mut, jos en ehdi tehdä sitä ensin itse.
<3 tsemppiä.
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaNo nyt kyllä mars-mars sinne kuraattorille tai mihin vaan juttelemaan ja kiireesti! Oot jo täysikäinen, joten sun vanhemmat ei saa tietää mitään, jos et itse niin halua. Ja hei, se vika ei oo sussa vaan siinä toisessa osapuolessa, joka ensin on sulle hetken ihana ja saa sun toiveet paremmasta heräämään ja sitten tekee sulle taas paskasti. Tunteellisuus, kiltteys ja anteeksiantavuus eivät missään nimessä ole pahasta; ne ovat hienoja ominaisuuksia. Sun tielles on vaan osunu pahoja/vääriä ihmisiä, jotka käyttää sun hyväntahtoisuuttas hyväkseen. Hae apua, ole kiltti ja ala elää omaa elämääsi itsellesi, ei muille. Jaksele! <3
VastaaPoista"vanhus"
Kuraattorille tuskin pääsee enää, kesäloma alkaa ihan kohta ja ainakin viime viikon hän oli sairaslomalla edelleen. Eikä mulla ole enää oikein koulua edes jäljellä. Joo, pääsisin mä varmaan sinne jos jaksaisin nähdä vaivaa, mutten jaksa. Sain mä nuortennetin kirjepalvelusta vastauksen eilen, kai sekin on jonkinlainen edistysaskel.
PoistaKiitos kommentista, pakko se on jaksaa <3
Arvasin jo edellistä postausta lukiessani, ettei se tule. Miksi sä ikinä edes odotat sitä? Miksi sä ikinä enää edes jaksat odottaa että kaikki muuttuu laurin kanssa paremmaksi? Ei muutu. Sä olet itsekin huomannut sen.
VastaaPoistaSun täytyy pikkuhiljaa alkaa kunnioittamaan itseäsi sen verran että pystyt sanomaan heipat. Näistä sun postauksista tulee nykyään vaan vihaiseksi, kun on kokoajan kaikki päin persettä. Ja jos ei ole, niin se ei kauaa kestä.
Mä toivon että sä et loukkaannu, mutta mä myös toivon että sä alat pian ymmärtämään että lauri ei muutu. Se ei muutu niin kauan kuin sä annat sille koko ajan anteeksi.
Sitten kun lauri joskus jättää sut niin sua kaduttaa että sä et ehtinyt ensin.
"Sitten kun lauri joskus jättää sut niin sua kaduttaa että sä et ehtinyt ensin."
PoistaMä tiedän. Mä niin tiedän. Mut samalla voin sanoa myös, että jos mä jätän Laurin, niin mä mietin, että olisko meistä kuitenkin tullut jotain, olisko meillä kuitenkin ollut vielä mahdollisuus, olisko se sittenkin osannut muuttua yms.
Mä tiedän, että jos mun ympärillä olis välittäviä ihmisiä, tai jos mun ympärillä olis ylipäätään edes joku, niin mä ehkä osaisinkin laskea irti. Mut koska mä olen yksin, niin ei onnistu. Lauri on parasta mitä mulla on, vaikka sekin on ihan paskaa. Mut mä tyydyn siihen mielummin, kuin olen ihan totaalisen yksin.
En mä loukkaantunut, tiedän sun kyllä olevan oikeassa loppujen lopuksi.