Miss me when I'm gone

Tää päivä on mun päivä. Yksin mun, ei kenenkään muun. Laurin kanssa puhuin minuutin ja löin luurin korvaan. Perään sain viestin, mutten vastannut. Tommin kanssa puhuin varmaankin tunnin, oli ihan hauskaa. Tommilla ei niinkään, muttei se haittaa. Oli sillä oikeesti, kunhan vain vähän härnättiin toisiamme. Leikkimielistä vittuilua puolin ja toisin.

Osas Tommi kyllä olla aika liikuttavakin. Vähän ehkä itketti, kun se puhui niin nätisti taas. Paskaa tai ei, nätisti se silti osaa puhua. Mun merkityksestä sen elämässä, meidän menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Siitä, kuinka sen joka päivä tekis mieli luovuttaa mun suhteen ja lakata yrittämästä saada mua itselleen, mut sit se muistuttaa itselleen, että mä olen kaiken sen odottamisen ja taistelun arvoinen. No jaa, en nyt sitten tiedä. Nätisti se silti oli sanottu.

Nyt istun kotona ja luen blogin roskapostiin ohjautuneita kommentteja.
"Kaipaatko arkiseen aherrukseesi hieman maustetta ja värinää?"
Heikko huumorintaju ehkä, mutta nauran katketakseni. "Maustetta ja värinää", ei kiitos.

Liittyy tekstiin tai ei, kertoo silti aika hyvin mun elämästä tällä hetkellä.

Huomenna olis käytännössä viimeinen koulupäivä. Jotain luokkaretkipaskaa ja muuta vastaavaa olisi toki vielä tarjolla, mutta ei kiitos. Mä en mene sinne ääliöiden sekaan kävelemään parijonossa opettajan johdolla, ne vihaa mua kaikki kuitenkin. Eikä mua muutenkaan innosta leikkiä mitään lastentarhaa, ne ajat meni jo. Mielummin mä menen vaikka terassille kaljalle, jos ilmat suosii. Yritän nyt kuitenkin olla edes vähän armollisempi mun maksalle, ettei se ihan totaalisesti kuole.

Vaikka kaikki on oikeastaan enemmän päin persettä kuin vähään aikaan, niin ei haittaa. Minusta on tullut välinpitämätön. Ehkä mua myöhemmin taas masentaa ja ahdistaa, mut ei nyt.

EDIT: viihdyttäkäähän mua askissa hei kaverit! ask.fm/AdaAmalia

Sama kuvateksti kuin ylhäällä.