Tänään aamulla minut yllätettiin ihan totaalisesti. En osannut odottaa mitään sellaista, kun pelkissä alusvaatteissa nousin avaamaan ulko-ovea ovikellon soitua. Oven takana seisoi Lauri mukanaan muovikassillinen ruokaa ja juomisia ja selässään reppu.
"Heitä vaatteet niskaan, nyt mennään."
Herran piti olla koko viikonloppu poissa ja siinä hän seisoi ja hymyili. Hämmennys taisi näkyä kasvoiltani melko selvästi, kun Lauri jo hetken jälkeen alkoi nauraa ja pussasi poskelle.
"Sä olet vähän unessa kai vielä."
Lauri tuli sisään, mä puin päälle ja me käveltiin rantaan syömään meidän eväitä. Mulle ei vieläkään ihan seljennyt, että missä Lauri oli ollut ja kenen kanssa, mutta eipä sillä kai niin merkitystä. Melkein pari tuntia me istuttiin siinä juttelemassa ja syömässä, minkä jälkeen molempien oli pakko lähteä hoitamaan omia juttujaan.
Nää on näitä pieniä juttuja, joiden takia mä annan kaiken paskan anteeks kerta toisensa jälkeen. Tällaiset harvoin päätyvät blogiin, kun niiden kautta on niin helppoa tunnistaa meidät. Nyt oli kuitenkin pakko kertoa, kun olen vieläkin niin otettu koko yllätyksestä, vaikka se vain pikkujuttu olikin. Piristyi koko päivä huomattavasti!
Nyt mulla olis ohjelmassa koulujuttujen tekemistä ja muutaman lomakkeen täyttelyä. Ja täytyis sitä kai raahautua äänestämäänkin vielä kohta. Ja kauppaan. Ja uudet rintsikat täytyis ostaa, mutta sen taidan jättää huomiselle.
Vaikka tulevaisuus näyttääkin melko harmaalta niin mun ja Laurin, kuin kaiken muunkin suhteen, niin nyt musta tuntuu taas edes hetken hyvältä. Kyllä mä tästäkin päivästä selviän hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti