Koska jäähyväiskirjeiden kirjoittaminen on niin hauskaa, niin julkaistaan nyt sitten yksi sellainen unettoman yön kunniaksi. Ei tässä kuitenkaan olla mihinkään lähdössä, kunhan leikin mielikuvituksella ja aikani kuluksi kirjoittelen.
Mä olen tullut siihen lopputulokseen, että on mun aikani poistua tältä planeetalta. Kenties jollekin toiselle planetalle tai vai toiseen todellisuuteen, sitä ei voi koskaan tietää. Mietin pitkään mitä kirjoittaisin. Jättäisinkö viimeisiksi sanoikseni jotakin yhtä tyylikästä, kuin Kurt Cobain vaiko kenties jotakin salaperäistä, josta minut muistettaisiin vielä aikojenkin jälkeen. Päätin kuitenkin jättää turhat kikkailut sikseen ja kirjoittaa pelkkää ajatusten virtaa.
Mä en ole enää pitkään aikaan kokenut, että mulla olis tässä elämässä mitään tekemistä. Ei oo mitään järkeä leijua tässä materiapaskassa, jota maapalloksikin kutsutaan. Ihan yhtä hyvin voin muuttua mullaksi ja olla edes sitä kautta hyödyksi. Voin lopettaa tuhottoman viinan juomisen ja hengellä leikkimisen. Voin lakata pettymästä ihmisiin kerta toisensa jälkeen.
En mä oikeastaan minkään yksittäisen asian takia ole poistumassa, vaan enemmänkin asioiden puutteen takia. Kun tiedättehän, ei mulla ole enää ketään. Nää neljä seinää ei viihdytä näin huomionhakuista ihmistä tarpeeks paljon.
Ihan näin loppuun tahtoisin sanoa muutaman sanan yksittäisille henkilöille. Mun rakas saa tietysti ensimmäisen paikan. Mä en oo koskaan ketään rakastanut niin paljon, kuin sua. Mä toivon, että sä intin jälkeen löydät itselles jonkun, joka saa sut asettumaan paikoilleen ja tekee sut onnelliseks. Mä rakastan sua. Aina. Mun veljelle tahdon vaan sanoa, että sä olet pikkumies paras tyyppi mun elämässä. Sun takia mä harkitsin lähtemistä pitkään. Mut mä tiedän, että sä kamppailet eteen päin. Susta tulee vielä jotain suurta. Olet rakkain, pieni mies. Mun porukoita mä tahdon vaan kiittää kaikesta. Pyytää anteeks ja kertoa rakastavani. Tommille sanoisin vain "hyvästi, rakas paska, helvetissä nähdään, kun on sun aikas. Mä rakastan sua." Lopuks ehkä tahtoisin kiittää muutamaa yksittäistä henkilöä muutamasta menneestä jutusta, mutten kiitä kuitenkaan. Ne tunnistaa itsensä kyllä tästä.
Ja siinä se sit olis. Naru kiristyy ja on aika tiputtaa paperi kädestä. Potkaista penkki pois jalkojen alta ja aloittaa uus elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti