Tommi soittaa. Vonkaa seksiä. Hermostuu kun kieltäydyn.
"Mä olen odottanut jo niin kauan!"
Vannoo ettei tahdo puhua enää koskaan ja lyö luurin korvaan. Kuluu muutama minuutti ja hän soittaa. Ivaillen kysyn, että joko se 'ei koskaan' loppui. Hän hermostuu taas. Puhuu jotain tyhjänpäiväistä, kysyy miksi pihtaan. Kerron samat asiat sadatta kertaa, muistutan hänen tyttöystävänsä olemassa olosta. Muistutan minun suhteestani. Hän kihisee raivosta, mutta sanoo kuitenkin "soitellaan" ja katkaisee puhelun.
Mua turhauttaa. Miks Tommi ei tajua? Vaikka mä kuinka monesti kerron, niin ei. Hän ei vain käsitä sitä, että mä en voi enkä tahdo olla hänen kanssaan nyt. Kerta toisensa jälkeen hän sanoo, että pelkkä ystävyys on ihan ok, mutta silti palaamme tähän samaan keskusteluun aina vain uudelleen.
Pelkkää oravanpyörää koko elämä.
Laurin kanssa kaikki sujuu taas hetken ja on vain ajan kysymys, milloin asiat leviävät käsiin. Kaikki on ok, mutta ei hyvin. Mut ok riittää mulle. Mä kestän kyllä näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti