Tuo eilinen Salla-episodi vei yöuneni ja samoilla silmillä mennään taas tänään. Huominen koulupäivä stressaa, eikä muutenkaan huvittaisi poistua kotoa. Ensin luulin itse olevani vainoharhainen, mutta minua nähtävästi ihan tosissaan seurataan, eikä se tunnu yhtään hauskalta.
Laurin kanssa kaikki on periaatteessa hyvin. Hän soitti minulle, puhuimme pitkään puhelimessa, juttelimme myöhemmin Skypessä ja nauroimme surkealle huumorillemme. On vain yksi ongelma. Hän ei tahdo nähdä. On nuhaa, kiireitä, kavereita, tietokone. Minulle ei vain ole aikaa missään välissä. Ehkä tämä tästä. Heitän nyt vastuun yhteydenottamisesta hänelle, enkä kysele mitään. Annan kaiken mennä omalla painollaan, enkä painosta häntä mihinkään. Saa nähdä, mitä tästä tulee.
Tommin kanssa puhuin siis eilen ihan hetkisen ja hänellä tuntuu menevän paremmin, kuin pitkään, siis ihan oikeasti pitkään aikaan. Mitä nyt hän oli taas ihan umpijurrissa, kuten viimeiset kaksi kuukautta kai kokoajan, mutta mitäs pienistä.
Mä olen lääkkeissä, Lauri pilvessä ja Tommi humalassa. Ihan loistavasti menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti