Aloitettakoon vaikkapa siitä, miten mä päädyin näihin promilleihin. Yksinkertaisuudessaan koko tarina on siinä, että me ryypättiin Laurin kanssa puistossa kahdestaan. Koulun jälkeen pussikaljat mukaan ja puistoon pikku piknikille ja äsken melkein konttaamalla kotiin. Helvetin jees. Oikeesti.
Humalassa sitä tulee puhuttua asioita, joita ei muuten sanoisi. Ja tässä tapauksessa se oli kai vain hyvä asia. Laurin kanssa kaikki on jees, mä olen siis parisuhteessa ja niin edelleen. On-offia, mut minkäs teet.
Tähän väliin muuten pikku vinkki. Mikäli kaipaatte viihdettä iltaanne, tsekatkaahan edellisen postauksen kommentit. Mä en ihan tosissani tiedä, pitäiskö mun itkeä vai nauraa. Päätin nauraa. Kaikenlaisia ihmisiä sitä maa päällään kantaa. Huhhuh.
Mulla on pieni tunne, että mä saatan olla kipeänä huomenna. Tuli meinaan istuttua pelkkä huppari päällä puistossa sen pari tuntia, eikä tuo ilma nyt vielä ole mitenkään erityisen kesäinen. Ei voi mitään. Tai oikeestaan olis ihan jees olla kipeä nyt, sais pitää vähän lomaa.
Mun synttäritkin lähestyy uhkaavasti. Kasitoista ja vastuu hyökkää niskaan. Mä en meinaa pysyä housuissani enää (hahaha huoraläppä), tahdon synttärit tänne, nyt.
Eipä tässä kai muuta. Tommilla kaikki jees, mulla kaikki kohtalaisesti ja Laurillakin kai. Ryyppyputki ehkä kevyesti jäänyt päälle, mut ei se mitään. Sellaista sattuu.
Mitäs sinne? Kertokaa te vaihteeks kuulumisianne, kun tekin olette niin ahkerasti jaksaneet kuunnella mun juttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti