Samat virheet toistetaan, samat kyyneleet valuvat uudelleen. Loppumaton kehä. Mitä me tehdään vielä täällä? Käännetään vain katseemme muualle, kävellään pois ja unohdetaan. Kuulostaa helpolta, eikö? Niinhän ne kaikki meidän käskee tehdä. Mut se ei vaan ole niin helvetin helppoa.
Mä kävelen läpi helvetin saadakseni olla edes yhden onnellisen hetken sun kanssa. Saadakseni nähdä sen hymyn, saadakseni pitää sua kädestä. Mä teen sen aina uudelleen ja uudelleen. Ja mä aion tehdä sen taas. En mä voi päästää irti nyt. En voi hyväksyä sitä, etten enää koskaan saisi sanoa sinun olevan minun omani."
Jospa se kuitenkin on ihan aitoa, oikeaa RAKKAUTTA :) Ja vieläpä molemminpuolista, koska kumpikaan ei halua luovuttaa...Huom! Mä en olekaan enää ihan varma, että pitäiskö sun jättää Lauri ;)
VastaaPoistaSamojen virheiden toistaminen ja samojen haavojen auki repiminen yhä uudelleen on kyllä tosi kuluttavaa ja raskasta. Olisi hyvä oppia rakentavampia tapoja käsitellä erimielisyyksiä. (Ja niitähän on jokaisessa suhteessa, kuuluu asiaan aina silloin tällöin.) Joku pariterapia vois antaa työkaluja erimielisyyksien selvittämiseen positiivisemmassa hengessä, mutta se on sit jo eri juttu, että saatko nuoren miehen lähtemään sellaiseen...(Saatoi olla tyhmä ehdotus?) Mut anyway, koittakaa jutella asioistanne kuvailemalla toisillenne, miltä itsestä tuntuu, sekä kertomalla omista toiveistanne. Se johtaa yleensä paljon parempaan lopputulokseen kuin toistensa syyttely. Toivon, että saisitte suhteenne kukoistamaan <3
"vanhus"
Olin itse yllättävän tyytyväinen tähän tekstiin, sain jotenkin tosi hyvin ajatukseni esille ja näköjään myös sinä ymmärsit ne :)
PoistaKuluttavaa tämä tosiaan on, mutta tahdon uskoa asioiden vielä selviävän. Meidän suhde on ollut kokoajan jotenkin tosi kivikkoinen, mutta kyllä mä uskon asioiden järjestyvän, kunhan saadaan säännöt selviksi. Mä itseasiassa googletin tuota pariterapia juttua ja se kuulostais tosi hyvältä, mutten sitten tiedä onko se ihan meidän juttu. Tuntuu vaan siltä, että se olisi tarkoitettu pareille, jotka ovat olleet kauemmin yhdessä. Ja kuten sanoitkin, tuskin Lauria saisi raahattua sinne.
Minusta tuntuu, että meillä on nyt muutaman päivän rauhoittumisaika menossa ja näemme taas tässä lähipäivinä. Täytyy silloin jutella asioista kunnolla, taas kerran. Eiköhän tämä tästä. Usko on ainakin kova!
Kiitos ihanasta kommentista, kiva kuulla, että tekstini ymmärrettiin <3