Lauri tosiaan tuli, kuten aiemmin kerroin. Ja meillä oli hauskaa. Oikeesti. Helvetin hauskaa. Me kuunneltiin musiikkia ja juotiin kaljaa. Mä napsin lääkkeitä ja Lauri poltti pilveä. Harrastettiin seksiä päät niin sekaisin, ettei kumpikaan tainnut sillä hetkellä edes ymmärtää mitä tapahtuu. Kuunneltiin lisää musiikkia ja makoiltiin sohvalla sylikkäin. Naurettiin omille oloillemme ja rakastettiin. Paljon.
Paska juttu, kyllä mä sen tiedän. Mut tää tuntuu hyvältä. Huomenna tuntuu pahalta, mä tiedän sen myös. Nyt mä oon kuitenkin kotona, Lauri lähti ties minne. Ja oli kyllä ihan jees tulla kotiin, tuntuu siltä että mä sammun ihan kohta, enkä mä tahdo niin tapahtuvan Laurin kämpillä.
Me paetaan todellisuutta toisiin ulottuvuuksiin. Yritetään unohtaa tuleva ero ja paska menneisyys. Yritetään olla rentoja edes hetki. Ja se toimii. Se tuntuu hyvältä. Mä rakastan. Tää ei voi jatkua ikuisesti, mut just nyt näin on hyvä.
Meillä on kauheesti suunnitelmia myös huomiselle ja etenkin lauantaille, mut en mä sitten tiedä toteutuuko niistä mikään. Kaikki riippuu Laurista.
Tiedättekö rakkaat, mä olen onnellinen tällä hetkellä. Ja se on sairasta. On sairasta, etten voi tavoittaa onnea selvinpäin. Mut ei se mitään. Näin mä kestän tätä maailmaa edes hetken. Edes hetken mä saan tuntea onnellisuutta. Se on harvinaista se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti