Äläkä koskaan unohda minua

"Mä rakastan sua enemmän kuin ketään koskaan. Sun kanssa mun on parempi olla, kuin missään muualla. Sun tuoksus on paras tuoksu maailmassa. Sun hymy on ihanin. Joka kerta, kun mä kuulen ovikellon soivan, mun vatsassa on perhosia. Joka kerta kun sä suutelet mua, mun jalat meinaa pettää alta.

Joka kerta, kun mä kuulen sanan 'armeija', mun sydäntä vihlaisee. Kyyneleet nousee mun silmiin, kun mä mietin tulevaa. Mä näen mielessäni sut nousemassa junaan. Mä näen sun kasvot junan ikkunan takana. Sä hymyilet mulle viimeistä kertaa. Juna lähtee liikkeelle ja mä jään seisomaan yksin asemalle. Ja sen jälkeen mulla ei ole enää mitään. Se juna on vienyt pois sen kaikista tärkeimmän. Se juna vie pois palan minusta. Ison palan. Repii sen irti julmimmalla mahdollisella tavalla. Mä en tahdo sen tapahtuvan. Etkä tahdo säkään.

Sä olet viimeiset pari viikkoa ryypännyt enemmän kuin koskaan. Tuhlannut rahasi kaljaan, kukkaan ja pelikoneisiin. Miettinyt pääsi puhki keinoja, joilla voisit välttää lähdön. Sä tiedät kuitenkin, että sun on pakko mennä. Ja kai joku pieni osa sinusta tahtoo lähteä. Mut mä tiedän, että sä et halua jättää tätä elämää täällä. Sä rakastat ihan kamalasti, vaikka sä sen kiellätkin. "Ei me seurustella, koska mä olen lähdössä pois."

Mä tiedän myös, että mikään ei ole ennallaan, kun sä tulet takaisin. Mä tiedän, ettei tää tuu toimimaan armeijan aikana. Sä et jaksa nähdä. Kun sä olet vapailla, sä ryyppäät kavereides kanssa. Ei mulle ole tilaa. Sen sä olet tehnyt selväksi jo aikoja sitten. Kyllä mä koko suhteen ajan tiesin, että tää tulee loppumaan heinäkuussa ja se oli mulle ihan ok. Se oli ok, koska ei mun koskaan pitänyt välittää näin paljon. Ei mun ollut tarkoitus rakastua. Nyt se ei olekaan enää ok. Ei laisinkaan.

Mä en tiedä jaksanko mä odottaa sua koko sen ajan, kun sä olet kiinni. Mä en tiedä kestänkö mä sitä yksinäisyyttä. Mitä jos mä löydän toisen miehen sillä aikaa? Mitä sitten, kun sä tulet takaisin? Mä näen sut kaupassa vuoden jälkeen. Kuvittele sitä tilannetta. Siinä me seisotaan maitohyllyllä. Viimeeksi ollaan suudeltu hyvästiksi vuosi sitten ja nyt sä olet palannut. Mulla on uusi mies. Mutta mitä jos mä rakastan sua vieläkin? Sä vaan julmasti palaat takaisin vuoden päästä ja sotket kaiken. Mitä jos mulla on silloin uusi elämä ja sä et mahdukaan siihen? Mitä jos mä alan kaivata sua?

Tai mitä jos mä odotan sua vuoden ja rakkaus ei koskaan lopu? Mitä jos sä muutut intissä? Mitä jos sä et rakastakaan enää? Mitä jos sulla on uusi? Ja mitä sä teet intin jälkeen? Muutat pois? Tuunko mä perässä? Onko sulla jo joku uusi silloin? Mitä jos sä olet se, joka intin loputtua kaikkien niiden armeijapoikien edessä kosii tyttöystäväänsä? Ainahan joku tekee niin. Mitä jos se tyttöystävä en olekaan minä?

Mua sattuu. Mä ihan oikeasti näen meidät yhteisessä kodissa kaukana täältä. Mä näen kaiken niin selkeästi. Ja samalla mä tiedän, että se ei ole totuus. Se ei tule koskaan tapahtumaan. 

Tämän vuoden toisessa lähtöerässä sut viedään pois. Kuudes heinäkuuta kaikki päättyy. Suutelen hyvästiksi ja sä kävelet pois. Mä romahdan itkemään maahan, enkä tahdo nousta enää koskaan. Kun sä olet poissa, mä tahdon vain kuolla. En mä voi päästää sua menemään."