Tänään on ollut taas tosi mietteliäs päivä. Olen laskenut Laurin olohuoneen katon laudat ainakin kolmeentoista kertaan ja saanut aina eri lukeman, keittänyt liikaa riisiä ja syönyt sitä voin kanssa ja katsonut Laurin äidin kanssa muumeja. Valmistelen itseäni maanantaina alkavaan kouluun. Tai olishan se tänäänkin toki se koulu siellä ollut, mutta minä en. En vaan ole pystynyt raahautumaan sinne asti.
Äsken raahauduin kuitenkin kotiin katsomaan, että seinät ovat vielä pystyssä. Vuokranantajalta oli tullut valitus metelistä ja sellaista. Pohdin kylläkin kovasti, että kukahan helvetti täällä tyhjässä kämpässä metelöi? Mä olen ollut viimeisen parin viikon aikana varmaankin kaks yötä kotona ja silloinkin istunut jonkinlaisessa horrostilassa keskellä lattiaa. Istuminen ei tietääkseni hirveää mekkalaa aiheuta. Enkä kyllä ole huomannut kenekään muunkaan aiheuttavan mitään ylimääräistä ääntelyä ainakaan niin, että se olisi minua häirinnyt.
Mietin myös, että mikä on tässä blogissa SE juttu? Tää on vaan paloja mun elämästä purettuna sanoiks ja silti teitä ihania on jo neljäkymmentä. Se on jo aika sairaan iso määrä. Kiitos ♥
Tätä kirjoittaessani soi mun puhelin kahdesti ja huomaan saaneeni viestin. Se ei soi koskaan ja just sillä hetkellä, kun mä tahtoisin kirjoittaa, on kaikkien pakko yrittää häiritä mua. Ensin soittaa Lauri, ilmoittaa päässeensä perille ystävänsä kämpille viereiseen kaupunkiin. Jonkinlainen ryyppyilta kai tiedossa. Ja samaan aikaan kun puhun Laurin kanssa, yrittää Tommi tavoitella mua. Jostain syystä mä aina soitan takaisin, vaikka tiedän, ettei hänellä ole mitään järkevää asiaa kuitenkaan. Humalassa hän on, tosi humalassa. Kertoo panneensa Sallaa taas, kun minä en antanut. Avautuu jostain työhuolista, kuuntelen vain toisella korvalla. Lopuksi hän vielä tahtoo laulaa, kuten aina humalassa ollessaan. Puolisen minuuttia mä saan kuulla jotain tuntemattomaksi jäänyttä biisiä ja sen jälkeen hän kertoo rakastavansa mua ja katkaisee puhelun.
Se viesti sen sijaan oli faijalta, se kyseli että olenko mä elossa vielä. Mutsi oli kuulemma siirtänyt sen tilille jotain rahoja, jotka on mulle ja pikkuveljelle tarkoitettu. Ihan jees. Vaikka en mä mitään säälirahoja tarvi, enkä mä mutsilta muutenkaan kaipaa yhtään mitään, vois pysyä siellä missä ikinä onkaan. Mut kyllä mä ne rahat tahdon, mulla on nälkä.
Tällaista turhaa höpöttelyä taas, ei mitään erityistä. Jos jotain tiettyä juttua kaipailette, niin postausideoita saa aina antaa. Muuten mennään nyt tällä linjalla, aivoni eivät pysty parempaan juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti