Minuutit tuntuu päiviltä, mutta silti päivät tuntuvat minuuteita.
Lauri ravaa luonani vähän väliä, lähtee hoitelemaan bisneksiään ja tulee taas takaisin. Törmäilen Tommiin enemmän kuin olisi tarvetta, luulen hänen seuraavan minua.
Tyhjiä kortsupaketteja lattialla, likaisia kahvikuppeja pöydällä ja siideritölkkejä siellä täällä. Puoliksi valmis äidinkielen aine ja liikaa likapyykkiä. Täydellisen epätäydellistä. Ihan paskaa, mutta silti niin jees.
Mä luulen, että tähän asuntoon, tähän elämään tiivistyy yks sana. Nuoruus.
Ehkä mä selviän siitä hengissä.
Hih, mä olen päässyt tähän kommentoinnin makuun vähän liikaakin.. :D
VastaaPoistaMutta oli mulla asiaakin.
Nuoruudesta kannattaa Ada nauttia, muista se!! Mutta mä (ja me kaikki varmaan) toivotaan sulta varovaisuutta.. Sä oot käyny jo niin rajalla, että oothan tällä kertaa varovainen? Päihteet on ihan ok tiettyyn pisteeseen asti. Älä kiltti ylitä sitä <3.
Sä 100% selviät tästä kaikesta! Siitä mä oon varma :). Ja toivotaa, ettei Tommi ala susta niin pakkomielteiseksi, että rupee sun yksityiselämää häritsemään nyt kun Laurin kanssa kaikki on aika kivasti..
Ja jos päivä näyttää synkältä niin muista että oot täällä bloginpuolella oleville tärkeä <3
Maria :)
Ikinä ei voi kommentoida liikaa, muista se :) Tosi kiva kun jätit taas merkin käynnistäsi!
PoistaKyllä minä yritän olla varovainen, tiedän kyllä milloin raja on tulossa turhan lähelle. Hölmöjä riskejä tulee välillä otettua, muttei siinä mittakaavassa kuin aiemmin. Kyllä tää tästä :)
Tärkeitä olette tekin <3