Sivut

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Ei lastenlippu enää kelpaa

"Boom", sanoo pikku-Adan pää.

Ehkä yks tekee kaiken paremmaks. Ehkä kaks, kolme. Mä tarvitsen vielä yhden. Vielä yhden. Tää on viimeinen. Viimeinen.

Haha, mä olen niin kuin Lauri. Yhtä säälittävä paska. Valehtelen muille ja itselleni. Olen saamaton. Makaan olohuoneen lattialla ja tuijotan kattolamppua.

Auringonkukka hiuksissa painaa mun päätä alas päin.

Lauri on ties missä, ties kenen kanssa, ties missä aineissa, eikä vastaa puhelimeen silloin kun mun pää on leviämässä. Silloin kun mä kaikista eniten tahtoisin käpertyä jonkun kainaloon ja vain olla. Silloin kun tahdoisin jonkun silittävän mun tukkaa. Silloin se on poissa.

Ja silloin mä soitan Tommille.
"Mä tuun kuudelta käymään. Kyllä kaikki muuttuu vielä paremmaks, sä oot tärkeä."
Eikä se edes koskaan tullut. Sammutti vaan puhelimen ja unohti. Nauraa varmaan yksin ovelaa juontaan jossakin baarissa kaljan ääressä.

Mä tahdon myös kaljaa. On mulla jokunen siideri tossa, mut ei se oo yhtään sama asia.

"Sä tahdot jonkun, joka pystyy kokoajan olla sun vieressä ja tukena, mä en kykene siihen, en vaikka kuinka tahtoisin."
Niin mulle sanottiin aikoinaan ja nyt mä vasta ymmärsin sen. Oikeessahan se oli. En mä osaa olla yksin. Mä vihaan itseäni, en mä kestä itseni seuraa.


 Pikku Huopalahti
Pikku Huopalahden talot ovat niin kuin keksipaketteja
Ihmiset vaeltavat ohitseni ja kaikki ne on jostain tv-sarjasta kuulokkeet päässään
Kun olin pieni, niin sun mummos sanoi
Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa
Liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan

Mut mitä sun pitäisi tehdä
Pitäis olla jotenkin niin smooth
Ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa
Juosta alasti pellossa juhannusyönä ja huutaa

Miten pääsisit käsiksi ajatukseen, joka sua väijyy
Mielenperukoilla eikä päästä otteestaan ennen kuin huomaat, ettei lastenlippu enää kelpaa
Menisit kotiin ja kampaisit tukkas
Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa
Liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan

Mut mitä sun pitäisi tehdä
Pitäis olla jotenkin niin smooth
Ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa
Juosta alasti pellossa juhannusyönä ja huutaa
Valita jonot aina kauneimman kassaneidin perusteella
Tarjota pojille ne sikarit kotihipoissa parvekkeella 

Kaunista. Kaunista.

Mä tahdon Tommin kämpille. Se on mun ainoa toive tällä hetkellä. Mä tahdon vaan lysähtää siihen sohvalle ja itkeä silmät päästäni. Hakea kaljan jääkaapista ja syödä salmiakkeja pohjattomasta karkkipussista. 

Mut sekään ei tahdo mua enää. 

Mä oon surullinen. Tai sit tää on vaan väsymystä. Olis ihan kiva jos pystyis nukkumaankin joskus.

Ei pitäis valittaa. Täytyy vaan kestää vielä sen aikaa, että lääkkeet vaikuttaa. Sit on kivaa.

2 kommenttia:

  1. Ada rakas ymmärrä että se kaikki mitä sä toivot mieheltä ja elämänkumppanilta on vain inhimmillistä. Ei kukaan tahdo olla yksin, ei kukaan kestä jatkuvia valheita ja säröjä itsetunnossa. Ei huonommuutta, ei epäluottamusta. Sun täytyy pyytää apua. Ja muista, että vika on aina laurissa ja tommissa. Sä rakastat ja välität laurista vain, koska koet että se on oikein. Lauri pitää huolta susta ja sä et halua jäädä yksin. Se rakkaus mitä sä tunnet, on polttavaa tarvetta ripustautua ja saada joku toinen, johon luottaa. Joku, joka ei jätä. Mutta Lauri jättää. Ada, avaa silmät. Mä pyydän, ennenkuin sattuu. Mulla on ihan sama tilanne, eri asiasta vain. Voi ihana, koita pärjätä, voimii!!! Kyl sä pystyt kääntämään suunnan, mä tiedän sen. Vaatii tahtoa, mutta on mahdollista. Alota alusta. Paljob tsemppiä Ada! <3 Bea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän feminismiä tää on? Aina vika laurissa ja tommissa? Eieieieiei. Ei ne ihan varmasti pakota adaa roikkumaan kiinni ja pysymään surkeissa ihmissuhteissa. Vikaa on myös adassa.
      Ihan yleisellä tasollakin kun mietitään, jos parisuhteissa on jotain näin paljon pielessä, se on kyllä ihan molemman osapuolen "vika", vaikka näin ei koettaisi. Mu henkilökohtaisesti ärsyttää, että tällaisissa tilanteissa nainen asetetaan aina uhriksi, eikä hänessä ole mitääm vikaa. Puhtaita pulmusia. Miesten vika. Ei. Ei. Mua vaan raivostuttaa tällainen näkökulma... Vaikka nainen olenkin. On heikkoa olla tunnustamatta omia virheitään ja kaataa kaikki ongelmat toisten syyksi. Totuuden kiertämistä. Valehtelua. Helppoa, mutta rumaa.

      Kiitos, olen puhunut.

      Poista