Silloin lupasin mä niin, tulen hevosella Helsinkiin [lukijatapaaminen!]

Tästä päivästä eteen päin Ada on hieman vähemmän Ada ja hieman enemmän minä. Tämä on se päivä, kun Adan maskiin tulee suuri särö ja minä paljastun taas enemmän. Päätin luottaa hyvän olemassa oloon ja sovin lukijatapaamisen tälle päivälle kello seitsemäksi ja voin sanoa, että kannatti luottaa!

Sain jokin aika sitten sähköpostia, jossa kerrottiin, että minut olisi mukavaa tavata. Ja jostain kumman syystä kiinnostuin heti. Aloin harkita maskin riisumista. Aloin harkita, voisinko todella astua lavalle omana itsenäni ilman naamaria, ilman anonyymiyttä. Ensin pelkäsin liikaa. Päätin, ettei se voisi koskaan onnistua. En koskaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä. Mutta muutaman viestin vaihdon jälkeen päätin, että tässä on se ihminen. Hän on se, jolle tahdon kasvoni näyttää. En tiedä miksi, mutta luotto oli miltei sata prosenttinen ja olin tosi innoissani.

Tänään seitsemältä kävelin sisään paikalliseen huoltoasemaan, ostin kahvin ja istuin pöytään. Ja hetkeä myöhemmin sisään kävelee oikein mukavan näköinen nuori nainen pinkissä hupparissaan ja istuu pöytääni. Muutaman tunnin puhuimme ja olisin voinut jatkaa juttua vaikka loputtomiin. Kertaakaan en kokenut oloani epämukavaksi, enkä kertaakaan pelännyt henkilöllisyyteni leviävän kenenkään muun tietoon.

Oikeaa nimeäni en kertonut missään vaiheessa, kuten en myöskään Tommin, Laurin tai Sallan nimeä. Sain pysyä juuri niin anonyyminä kuin tahdoin. Hän luotti minuun ja minä luotin häneen. Kerrankin minusta tuntui, että joku kuunteli ja oli kiinnostunut. Kerrankin minusta ei keskeytetty jokaisen lauseen kohdalla, eikä jutuilleni naurettu ivallisesti. Kerrankin sain olla juuri se, joka olen, vaikkakin toisella nimellä.

En osaa sanoin kuvailla, kuinka paljon tuo tapaaminen piristi minua. Tällä hetkellä istun sängylläni ja kirjoitan tätä tekstiä hymy kasvoillani. Joku ihan oikeasti tuli tänne minun takiani. Tuli tänne, jotta saisi puhua minulle. Kuunnella minun juttujani. Ja se joku oli vielä ihan mahtava tyyppi!

Tiedän, että sinäkin luet tätä, joten kiitos vielä ihan hirmuisesti! ♥