Onnistumisia seuraa epäonni

Epäonnistumisten jatkumo koko elämä, virheitä virheiden perään.

"Onnistumisia seuraa epäonni, se on ku aikapommis.
Tik-tik-tik-tikittävä aika ku epäonni lyö,
kumma et on tullu tänne asti selvittyä."

Boom, aivot tulee ulos korvista.

En osaa oikein sanoa mitään, ei mulla oo mietteitä eikä mielipiteitä mistään just nyt.

Pää lyö tyhjää. 

Mä oon miettiny ihan hirveesti asioita tänään.

Negatiivista paskaa. Sitä tää on. Sitä mä oon.

Jos mä joku kaunis päivä päätän luovuttaa ja päättää tän elämän, niin mä en tee sitä helpolla ja lyhyellä tavalla. Eihän siinä olis mitään järkeä, ei olis järkeä vaan lähteä.

Lainattakoon tähän väliin nyt Mentaalisavukkeen askissa jokin aika sitten julkaistu, erittäinkin viisas tekstin pätkä.

Toivon että mahdollisimman moni lukee tämän. Avaa silmiä.
Suomennan tähän erään copypastan TODELLA vapaasti, että älkää valittako suomennoksesta.
-
Itsetuhoinen? Hyvä, maailma on nyt sinun.
En ole ikinä ymmärtänyt miksi ihmiset haluaisivat tappaa itsensä.
Jos kerran haluat kuolla niin et selvästikkään anna paskaakaan, niinkuin, kenestäkään. Koska jos sinulla on joku joka rakastaa sinua niin et välitä heistäkään paskaakaan. Ja niin, jos heitä ei ole niin ei ole myöskään ketään kenestä välittää.
JOTEN sen sijaan että tappaisit itsesi mikset vain vittu lähde? Jätä se kellari, jätä talo, jätä tämä saatanan maa. Lähde seikkailulle. Käytä aikasi tekemällä jotain mahtavaa, metsästä vaikka terroristeja. Ole James Bond ja mene pistämään hai palasiksi harppuunalla. Vaarallistako? Vitut siitä, olit kohtaamassa 100% varman kuoleman, sinä olet turvassa nyt. ÄLÄ ANNA VITTUAKAAN MISTÄÄN, hei, sinä sentään omistat maailman.
-
Joskus toivon että olisin itsetuhoinen. Ottaisin aseen pois suustani, osoittaisin sen taivaalle ja aloittaisin vallankumouksen, ELÄISIN. Muuttaisin Barcelonaan, menisin baariin ja nussisin muijia
Ja kun olisin valmis en ehkä haluaisikaan tappaa itseäni koska olen nähnyt kuinka kaunis maailma on.

Sellaisia mietteitä tähän päivään. Ei lisättävää.