Lauri ei tahdo nähdä, on kuulemma liian väsynyt. Ja siltä hän nimenomaan kuulostikin. Olen jo jonkin aikaa huomannut hänen stressaavan asioista, mutta uskon myös jonkin muun olevan vialla. Tai kai se vain olen minä ja me. Me olemme se ongelma. Mutta ei hän tahdo päästää irti, aivan kuten en minäkään.
Puhuin Tommin kanssakin taas. Hänellä ja sillä naisella on kaikki hyvin, mutta stressaantuneelta hänkin kuulosti. Liikaa töitä, liian vähän vapaa-aikaa. Menneisyys painaa, eikä uni tule. Sellaistahan se tuntuu olevan meillä jokaisella.
Tänään miettiessäni jotain syvällisyyksiä, tulin pohtineeksi erästä asiaa blogiin liittyen. Minulle sanotaan täällä usein, ettei ymmärretä, miksi minä olen niin vihattu. No, nyt osaan ehkä selittää sen. Miettikäähän millainen kuva teillä on Sallasta. Ette kai pidä häntä kovinkaan mukavana ihmisenä, ettekä välttämättä tahtoisi olla hänen kaltaisensa ihmisen ystävä, vai? No, kuitenkin. Miettikääpä sitten, mihin te perustatte sen ajatuksen. Minun kirjoituksiini, eikö niin? Te olette kuulleet minulta millainen Salla on ja saaneet negatiivisen kuvan hänestä, eikö? No, ihmiset koulussa ovat kuulleet Sallalta asioita minusta ja muodostaneet sen negatiivisen kuvan sen perusteella. Minun asemani koulussa on sama, kuin Sallan asema blogissa. Ennakkoluuloihin perustuva. En siis sano Sallan olevan todellisuudessa mitään muuta, kuin olen täällä sanonut, mutta siis ymmärrättehän, mitä ajan takaa?
Loppuun vielä ihana kappale Pariisin Keväältä
https://www.youtube.com/watch?v=kx93IvyJr_Y
Pitelisit mua hetken,
Laulaisit laulun.
Mä en jaksa enää nousta
Putoamaan takaisin.
Edit:
Joo ei onnistu. Ehkä huomenissa. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti