Enemmän kännissä kuin koskaan. Tommin kämpillä, siideriä ja hyvää musiikkia.
Mun aivot ei kykene käsittelemään teidän kommentteja nyt, joten vastailen luultavasti huomenissa, mikäli minussa henki kulkee vielä silloin.
Tulin vain ilmoittamaan, että elossa ollaan. Anteeks siitä.
Miks ihmeessä pyytelet anteeks sitä, että oot elossa? Eiköhän kaikki täällä blogissa toivo just sitä, että oot elossa ja että sulla menis hyvin! Onko Tommin kanssa nyt hyvä olla vai ikävöitkö vielä Lauria?
VastaaPoista-vanhin lukijasi-
Toisinaan sitä vain tuntuu, että kaikki toivovat, että tää oli nyt tässä. Ja toisinaan sitä toivoo itsekin niin.
PoistaElämä ylipäätään kenenkään ihmisen kanssa ei innosta nyt. Tommin kanssa on hetkellisesti hauskaa, mutta morkkis iskee päälle heti jälkeen päin. En mä sais olla Tommin ystävä. Ei se oo reilua ketään kohtaan, ei meidän menneisyydellä. Ja Laurin tahdon takaisin sekuntti sekunnilta enemmän.
Ystävyydesä ei oo mitään pahaa mun mielestäni. Ei, vaikka teillä olis minkälainen yhteinen menneisyys tahansa :) Eri asia on sitten se, että onko kyseessä aito ystävyys Tommin puolelta, vai käyttääkö hän vaan sua uudelleen hyväkseen ja aiheuttaa sulle taas pahaa mieltä? Ja mieti vielä tota Lauriakin. Kumpaa suhteessanne on enemmän, niitä hyviä, ihania yhteisiä hetkiä vaiko niitä paskoja fiiliksiä? Ja mieti sitä Laurin armeija-asiaa niinkin päin, ettei se ole pelkästään pahaksi suhteellenne; Lauri saattaa siellä jopa "miehistyä" ja vaikka luopua pössyttelystä...Ja jos kyseessä on aito rakkaus, se kestää kyllä miehen armeija-ajan :)
VastaaPoista-vanhin lukijasi-
Minustakin on ihan ok olla ystävä tällaisellakin menneisyydellä, ei siinä mitään. Myös Lauri on eksänsä kanssa hyvissä väleissä ja se ei ole missään vaiheessa ollut ongelma minulle.
PoistaEtte voi ikinä kuvitellakaan kuinka paljon olen miettinyt sitä, että onko Tommilla ystävyyden takana jotain sairaita motiiveja vaiko ei. Olen kuitenkin päättänyt luottaa. Kerran täällä vain ollaan, yksi mahdollisuus, yksi elämä. Ystäviä ei voi koskaan olla liikaa ja aina voin viheltää pelin poikki, jos siltä tuntuu. Menetettyä ystävää sen sijaan on hankalampaa saada takaisin.
Laurista kun kysyit, että onko meillä ollut enemmän hyviä vai huonoja hetkiä, niin tätä minun täytyi jo tosissani miettiä. Tiedän kuitenkin, että kaikesta huolimatta niitä hyviä hetkiä on ollut enemmän. Huonojakin päiviä on ollut tosi paljon liikaa, mutta ei minulle silti ole jäänyt siitä suhteesta mitenkään yltiönegatiivinen kuva, eikä minulla tule Laurista ensimmäisenä mieleen negatiivisia sanoja. Tällä hetkellä rakkaus ei ole niin tasaista, että selviytyisimme armeijasta, en vain jaksa uskoa siihen. Tahtoisin kuitenkin kovasti tehdä töitä sen eteen, että hänen lähtiessään kaikki olisi toisin. Mikäli kaikki silloin päättyy eroon, on kai helpompaa erota sovussa, kuin mieli täynnä selvittämättömiä asioita. Koko tilanne on vain tälläkin hetkellä tosi epäselvä, enkä tiedä tullaanko tässä ikinä enää pääsemään minkäänlaiseen sopuun.
Kiitos kommentistasi, se herätti hirmuisesti mietteitä :)