Sun säätäessä toiseen mä rakastua taisin

Eilinen päivä oli postaamaton. Eilinen päivä oli kaaos. Ajatukset ovat yhä vain yksi suuri sykkyrä pääni sisällä, enkä oikein tiedä kuinka saisin ne kirjoitetuksi tähän. Ja silloin, jos en osaa kirjoittaa, ovat asiat oikeasti sekaisin.


En vain saa mitään järkevää tekstiä aikaiseksi, en osaa selittää kaikkia niitä tunteita ja ajatuksia, joita pääni läpi kulki.

Laurin kanssa kaikki on hyvin. Erittäin hyvin. Se on hetkellistä, muttei anneta sen häiritä.

Ja Tommin kanssa taas... Äh. Sain eilen kuulla hänen suustaan sanoja, joita en ole koskaan ennen kuullut. Hän laittaa kaiken peliin, hän tekee kaikkensa saadakseen minut. Hän on luonut täydellisen kuvan päähänsä ja on päättänyt, että minun täytyy olla osa sitä. Minä tiedän, että se ihminen on sairas. Tiedän, että se ihminen on seksin perässä ja ties mitä. Mutta tiedän myös, että siellä syvällä sisimmässä on tunteita. Ja ne tunteet kohdistuvat minuun. Kaikki vain alkaa mennä niin sairaaksi, että minua pelottaa.

Hän on muuttanut. Hänellä on yhdelle ihmiselle aivan liian suuri asunto. Hänellä on uusi auto ja valtavan suuri pankkilaina. Ja hän on sinkku. Hän tahtoo minut täyttämään sen tyhjiön, joka hänellä on. Koko kuva on muuten valmis, mutta vain yksi pala puuttuu. Se pala olen minä.

Pääni räjähtää. Kuinka torjua ihminen, joka niin sairaalla tavalla luo itselleen illuusiota täydellisyydestä?

Kaikki on niin kieroutunutta. Kaikki on sairasta. Ja hänen kerrottuaan siitä kaikesta, minä tuhoan sen hänen täydellisyytensä. Pelkään, että hänen päässään naksahtaa lopullisesti. Pelkään, että hänestä tulee hullu ja hän alkaa vainota minua. Ja pelkoni on kovaa vauhtia käymässä toteen.

Eilen Laurilta kotiin lähtiessäni oli puhelimessani kolme puhelua ja seitsemäntoista viestiä. Jokainen Tommilta. Jokaikinen.

Hän tahtoo minut osaksi sitä illusiota. Hän tahtoo minut omakseen. Mutta minä en tahdo enää. Tahdon olla Laurin. Ja minua pelottaa.

Pelkään, että kun Tommi ymmärtää, etten tosiaan tahdo häntä, hän tekee jotain itselleen. Pelkään sitä ihan todella. Tänään aamulla pakokauhun vallassa vastasin hänelle pitkästi. Kirjoitin ajatuksiani ja tunteitani, eikä hän vastaa minulle enää...