"Mä tiedän, että sä tahdot leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa taas. Ja mä tiedän, että mä käytökselläni vain innostan sua, autan sut sun tavoitteesees. Mut ymmärrä rakas, että mä en tee sitä tän jälkeen enää. Kaikella on rajansa ja se raja on nyt tullut vastaan. Tän viestin mä lähetän vielä sulle ja sit se on siinä. Sit on sun vuoro. On sun vuoro ottaa yhteyttä - tai olla ottamatta.
Mä en ymmärrä miten tää meni taas tähän. Ensin kaikki on täydellistä ja sit yhtäkkiä boom ja kaikki leviää käsiin. Sä laitat kaiken mun syyks, sä et ymmärrä tehnees mitään väärin. Sua suututtaa, että mä raivoan sulle, eikö niin?
Tajuatko sä rakas, miks mä raivoan? Sä et tajua. Se on se ongelma. Mä raivoan, koska sä petit mun luottamuksen taas kerran. Me ollaan puhuttu siitä niin monesti ja sä väität tajuavas, mutta teet saman aina vaan uudelleen. Sä lupaat tulla ja sit sä yhtäkkiä vaan katoat. Lyöt luuria korvaan ja seuraavana päivänä naureskelet viettänees hauskan illan frendien kanssa. Tiedätkö sä mitä? Mulla oli myös helvetin hauska ilta. Mulla oli hauska ilta, kun mä ensin kulutan tunteja meikatessa ja valitessa vaatteita ja sen jälkeen mä kulutan tunteja odottaen sua. Odottaen jotain, mitä ei tuu koskaan tapahtumaan. Samalla kun sä pajautat frendies kanssa, mä istun yksin kotona ja tuijotan kelloa.
Seuraavana päivänä kun sä vihdoin vastaat puhelimeen, mä suutun. Mä huudan ja itken ja sä lyöt luurin korvaan. Lopetat vastaamisen, et ota enää mitään kontaktia.
Sä et vaan voi paeta noin. Sä et voi jättää kaikkea tähän. Sä et voi kaataa kaikkea mun niskaan. Mä tuun hulluks. Mä tarvitsen sua, mä rakastan sua. Meidän täytyy puhua, meidän täytyy korjata kaikki. Mut mä en tiedä tahdotko sä enää..."
Tottakai sä tiedät Ada. Sä tiedät sydämessäsi ettet tahdo. Älä anna Laurin kohdella sinua kuin Tommi. Lauri on mukava sinua kohtaan vain kun hänelle itselleen sopii. Se ei ole oikein. Sinulla on sama ongelma kuin minulla ennen; jäät kynnysmatoksi helposti. Sinun pitäisi kohdella itseäsi kuin parasta ystävääsi. Sallit kaikkien polkea ylitsesi miten sattuu, etkä kunnioita itseäsi. Sinisilmäisyytesi sotii järkeäsi vastaan. Ja vaikka tunteista puhutaan aina oikeana vastauksena, joskus järki on paikallaan. En sano tätä pahalla, vaan haluan auttaa ja saada sinut ymmärtämään, että Lauri ei ymmärrä sinua. Ei nyt, eikä koskaan. Päästä irti, et voi pudota kuin jaloillesi. Vai mitä voisi vielä tapahtua. Anna olla, ennekuin sattuu. Sillä joskus katsot itseäsi nuorempana ja toivot että olisit ymmärtänyt odottaa oikeaa miestä. Enkä usko että haluat katua sitä vanhana. On niin paljon muutakin tekemistä. Täällä me ollaan Ada, ei me irroiteta. Maailma on auki. Kyllä sä jaksat! Paremmat ajat on tulossa! <3 ei ehkä nyt mutta ehkä jo huomenna heräät eri tunnetilassa:) voimii! Bea
VastaaPoistaOlet kyllä oikeassa Bea. Toisaalta kyllä pelkään myös sitä, että kadun myöhemmin sitä, että luovutin liian ajoissa. En tahdo päästää irti ihmisestä, jota rakastan.
PoistaJa kaikista eniten oikeassa olit siinä, että tänään herätessäni olin kuin eri ihminen. Tunnetila on muuttunut, olen onnellinen edes pienen hetken. Siitä kuitenkin lisää kohta julkaistavassa postauksessa :)
Mun mielestä sun kannattaa nyt miettiä järkevästi. Onko sun oikeasti mitään järkeä kuluttaa sun koko elämäsi siihen, että sä odotat. Siihen, jotai ei tule tapahtumaan.
VastaaPoistaEtkö sä ole muka jo tarpeeksi saanut kokea pahaa? Jättämistä? Valheita?
Sun pitää joskus ajatella myös itseäsi ja nimenomaan järjellä. Hoida koulut loppuun ja mieti miehiä myöhemmin. Älä anna kenenkään tulla ja pilata sun elämää ja nuoruutta.
Ole tarpeeksi vahva päästämään irti. Tee se itsesi vuoksi. Ole vahva, itsesi vuoksi.
- suvi
Tiedän kyllä, että järjellä ajattelu on viisasta. Olen kuitenkin jostain syystä aina ollut sellainen ihminen, joka laittaa tunteet etusijalle ja elää sydämellä. Tunteet hallitsevat elämääni liikaa, mutta silti teen niin kerta toisensa jälkeen. Ja tällä kerralla se kannatti, olen edes hetken onnellinen.
PoistaEn tahdo nuoruuteni menevän pilalle, mutta pelkään vain luovuttavani liian ajoissa, pelkään jääväni yksin ja sen takia tahdon yrittää viimeiseen asti.
Vahva minä kuitenkin yritän olla, vaikka mikä tulisi :)
Olen täysin samaa mieltä kuin kaksi edellistä kommentoijaa! Olette sanoneet täsmälleen samat asiat, joista aioin tulla oman kommenttini kirjoittamaan :) Eli siis, Ada hyvä, sinä itse ja sun oma elämäsi on tärkeintä. Älä anna kenenkään pilata sitä. Olet arvokas ja ainutkertainen ihminen, aseta itsesi etusijalle nyt!
VastaaPoista-Vanhin lukijasi
Ajatuksiani kirjoitinkin jo noissa ylemmissä kommenteissa, joten tyydyn vain sanomaan kiitos <3
PoistaAda, sun pitää opetella olemaan yksin onnellinen.
VastaaPoistaNiinhän minun täytyisi...
Poista