Jännät fiilikset.
Mä oon ollu Laurilla eilisestä asti ja täällä mä vieläkin kyyhötän. Pakotin sen äsken kauppaan metsästämään jotain ravitsevaa mulle ja valloitin tietokoneen itselleni.
Mä en oikein osaa olla onnellinen enää. En mä osaa tuntea mitään. Mun piti soittaa eilen Tommille, mä lupasin sen sille ja arvatkaa soitinko... Kyllä mä muistin sen kokoajan, mutta ei vaan ollu sellanen olo. Nyt mä olen se, joka pettää niitä lupauksia.
Pelkään et joku päivä peilistä katsoo sun kaltainen
Mä olisin tahtonu laittaa viestiä, mut ei sekään enää onnistu, kun sen puhelin ei vaan tahdo vastaanottaa niitä.
Mulla ei kai oo huomenna koulua, enkä mä oikein tiedä mitä mä aion tehdä. Oon käyny siellä viime aikoina niin tunnollisesti, että mua hämmentää kun mun rutiinit yhtäkkiä hajotetaan noin radikaalisti.
Laurilla on punainen kattolamppu. Se on mun mielestä tosi nätti, mut vähän turhan tyttömäinen. Saman värinen, kun mun sukat.
Mun ruokalähetti saapuu nyt, joten täytyy lopetella tähän. Tiivistyksenä tähän loppuun siis: ihan hyvää kuuluu, vaikkei sitä koskaan pitäisikään sanoa ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti